スズキ Suzuki on päätetty kirjoittaa seksikkäillä katakanoilla, mutta kaivelemalla Suzukin historiaa selviää, että nimi tulee tietenkin alkuperäisen yhtiön perustajan, Michio Suzukin sukunimestä. Katakanoilla ja latinalaisilla aakkosilla kirjoitettuna kanjien merkitys häipyy, mutta japanilaisille Suzuki-sukunimi on niin tuttu, että kaikki tietävät, mikä sen merkitys on.

鈴木 (suzu – ki); 鈴 suzu kello, esimerkiksi pronssinen kello, voisi kääntyä myös heleäksi ääneksi); ki puu. Näin ollen Suzuki voisi kääntyä “soiva puu” vaikka sanatarkka käännös onkin kellopuu.

Isuzu-nimi onkin sitten hankalampi tapaus. Ensinnäkin nimen kirjoitusasu on outo: se ei ole いすず vaan いすゞ, joka liittyy kalligrafiseen tyylittelyyn. Varsinainen nimi Isuzu (jonka z siis ääntyy soinnillisena s-äänteenä, ei kovana ts-ääneenä) periytyy mutkien kautta Isen temppelin alueella virtaavasta 五十鈴川 [いすずかわ] Isuzugawa-joesta.

Jos tarkastelee sekä Suzukin että Isuzun suzu-kanjia, huomaa pian yhtäläisyyden. Kellohan se taas nimissä kilahtaa. 五 (go) viisi; 十 (jyu) kymmenen – 五十 yhteensä siis viisikymmentä; 鈴 suzu) kello; 川 (kawa, gawa) joki.

Isuzun kirjoittamiseen katakanalla saattaa myös liittyä se, että Isuzu oli myös 5500 tonninen sota-alus, joka partioi Japaninmerellä. Myös se on saanut nimensä saman joen mukaan.

There are also sora-mimi in other languages, and as I focus mainly on the Japanese and Finnish culture, I will remind of these songs that are sung in Japanese but sound like Finnish.

Lollin vei on Youtube
Hironobu Kageyama’s Lonely Way a.k.a. “Lollin vei” (Meros no Youn Live – Super Robot Spirits 99) and also Hironobu Kageyama’s　鳥人戦隊ジェットマン　Choujin Sentai Jetman = Aviator or Birdman squadron jet man/ Jetto Man a.k.a. “Ghetto Man”, and Vajra on! a.k.a Kenkiin, the first “translated-into-Finnish” song. Many Finnish newspapers and tabloids have noticed the popularity of the Finnish “subtitles” or sora-mimi in their leisure and culture sections.

Lyrics for Lonely Way in Japanese (Requires support for Japanese charachters)

Kenkiin on Youtube

Japanese lyrics for Vajra On (Requires support for Japanese charachters)

Ghetto Man on Youtube

Lyrics in Japanese for Jetto Man (Requires support for Japanese charachters)

Just a Raper on Youtube

Huh, Just a Raper, that is 幻星神ジャスティライザー Genseishin Justiriser with Japanese lyrics.

And finally, Kimil’ on Corolla… You know, the Finnish F1 driver Kimi Räikkönen, may soon be driving a Toyota…Kimil on Corolla

with lyrics (光戦隊マスクマン Hikari sentai masuku　man = Light squadron mask man).

日本人に

Kenkiinはフインランド語で「靴の中に」。Kimil on Corollaはフインランド語で「キミ（男の名前）はトヨタCorollaがある」。

Hoono soomi @ Engrish.com

Muutoin saitti on kyllä ihan viihdyttävä, siis niin kauan kuin voi nauraa muiden virheille.    Omat eivät niin naurattaneetkaan. Kuka tekee noin huonoa jälkeä!!?? Eipä ole varaa enää hihitellä engrishille…

Mustaa ja valkoista / Black and white

until 8. 2. 2009 saakka

at Ateneum / Ateneumissa.

Ti, pe 9-18, ke, to 9–20, la, su 11–17.

Tue, Fri 9-18, Wed, Thu 9–20, Sat, Sun 11–17.

Oik. Hiroshige:Rankkasade Shin Oohasin sillalla (jonka olen
ihka omin silmin nähnyt nyt kolmatta kertaa!)

On the right:Sudden Shower Over Shin-Ohashi bridge, 1857

Olen itse nähnyt mm. Hokusain Suuren aallon yhden vedoksen Retretissä lähes 20 vuotta sitten, ja uudestaan muutama vuosi sitten Japanissa . Kanazawan taidemuseossa oli näytillä samat Katsushika Hokusai, Hiroshige ja Utamaro. Kaikki ovat Edo-aikakauden (江戸時代 Edo jidai, 1600–1867) “kelluvan maailman” (浮世　ukiyo) kuvaajia, jonka aiheita olivat aluksi Edon, nykyisen Tokion kurtisaanit eli “kauniit ihmiset” (美人 bijin), kabuki-näyttelijät, sumopainijat, teetalojen ihmiset sekä “city-ihmiset” ja taiteenlajin saadessa lisää arvostusta, maisemat ja jokapäiväiset aiheet.

Tutustuin ystäväni Madokan kanssa kuuluisan Suuren aallon (Katsushika Hokusai) uusinnan valmistamiseen. Puupiirrokseen tarvitaan puuhun kaiverretut laatat, yksi laatta jokaista väriä kohden. Laattoihin hangataan väriä erityisellä ohuesta “bambunnahasta” taiteiljan itsensä valmistamalla sienellä. Sitten laatat kohdistetaan tarkasti samaan kohtaan paperia, ja painetaan. Koska kyseessä on painotyö, kuvia voidaan valmistaa sarjatyönä ja siis monta kappaletta samoilla puulaatoilla. Taitelija valmistaa välineensä itse, ja suuret taiteilijat ovat kaivertaneet alunperin laattansakin itse alkuperäisten maalaustensa ja piirrostensa pohjalta.

	One wood block per color. Blue parts of the boat.
	Applying the color with a “sponge” made of bamboo skin by the artist her/himself.
	Work in progress. Many copies are made to the same point at one time, then the same copies are given another layer in another color until all needed colors have been applied.
	Blue colors applied, still for example lacking yellow.
	One of the originals to compare with. The Great Wave of Kanagawa by Katsushika Hokusai, around 1830.

北斎葛飾　Katsushika Hokusaista on elokuvakin, joka näytettiin Suomen televisiossa joskus 1980-luvulla. Sen mukaan hän aloitti taivaanrannanmaalarina, asusti getantekijän yläkerrassa, teki itsekin hengenpitimisksi  puukenkiä, oppi näin puutyöt, piirteli alastomia naisia tai suoranaista epäsiveellistä materiaalia jkäyden samalla kuuluisien taiteilijoiden opissa, kunnes maalasi kuuluisat 36 näkymää Fujille, joka toi hänelle kypsällä iällä mainetta taiteilijana. Monet Hokusain puupiirroksista on pannassa Japanissa, sillä ne luetaan epäsiveellisiksi. Hänen maisemakuvansa ovat kuitenkin sangen suosittuja siellä, kuten monien muidenkin siistejä kuvia kaivertaneiden teokset, näiden joukossa Utamaro ja Hiroshige (jonka Shin-Ohashi -sillan luumupuutarhan jäljennös minulla on olohuoneessa – oikealla).

Monet ovat huomaavinaan yhtäläisyyksiä nyky-mangan ja puupiirrosten välillä. Muun muassa “kuvaa kuvassa” pidetään usein riittävänä syy-yhteytenä, mutta totuus lienee se, että manga on kyllä kopioitu länsimaalaisista sarjakuvista. On tietysti totta, että piirroskuvat olivat jo saaneet hyvin jalansijaa Japanissa kun manga ilmaantui markkinoille, mutta missäpä ei – valokuvaus keksittiin vasta 1800-luvulla. Japanissa tosin tuotettiin huimia määriä taidokkaita piirroksia painotyönä, myös tarkasti tehtyjä värillisiä, häivytyksineen, kaiverrettuine kanji-teksteineen. Kanjeja, kiinalaisia merkkejä ei siis ladottu, vaan kaiverrettiin puuhun kuvan kanssa.

Nimi ukiyo-e tulee sanoista “kelluva”, “maailma” ja “kuva”. Kelluvaksi maailmaksi sanottiin näyttelijöiden, kurtisaanien, gishojen, teetalojen ja punaisten lyhtyjen kortteleiden elämää. Samantapainen nimi on vielä nykyäänkin geishojen elämänpiirillä, joka on japaniksi 花柳界　karyuukai eli kukka- ja pajumaailma tai kukkien ja pajujen maailma (flower and willow world).

Geisha and maiko were mentioned in the leading Finnish newspaper Helsingin Sanomat: Geishan ura houkuttaa jälleen japanilaisnuoria (Japanese teens again interested in the geisha profession) and Geishan työ painottuu iltaan (A geisha’s working hours are mainly in the evening).

The first article:

Walking down the narrow streets of Kyoto one may be in for a surprise. In the evening, around the corner, there might be a geisha on her way to meet her clients. Kyoto is known as the cradle of traditional Japanese culture, and for its geisha. Geisha have become a vanishing tradition, however.
The number of geisha peaked in the 1920’s, when there were around 80, 000 geisha, but since that the number has come down to around 1,000. The trend seems to have shifted. Asahi Shinbun newspaper reports there are now more maiko, apprentice geisha, in Kyoto than in the last four decades. The number of geisha hit the bottom in 1978 with only 28 maiko. Now, in Kyoto, there are a hundred. “Although the number of maiko began to decrease in all of Japan in the middle of the 1950´s, the Kyoto geisha community seems to have stabilized by the end of the 1990’s,” writes anthropologist Liza Dalby in the revised version of her Geisha book that will be published in the fall. Dalby studied the gaisha in Japan, living with them and studying their profession.

One reason for the recent interest towards geisha and maiko is their publicity in the media and the information in the Internet.
“I dreamt of becoming a maiko ever since I saw one on TV,” told Keiko, 16, to Asahi Shinbun.
Another newcomer is 17-year-old Ayano, who told she had searched the Internet. Only the Kyoto geisha have managed to keep their community strong. It could be one of the reasons why Kyoto maiko no longer are only local girls. Keiko is from Osaka and Ayano comes from Tokyo.
The background of maiko today differ from the olden days. Today’s newcomers aren’t necessarily trained in traditional arts. In the past a girl pursuing maiko career was usually trained in some art form, most often dance. It is also easier to be accepted as maiko today. In the past the biggest obstacle was to find a person to introduce the girl to the tea house matron. Now the ones aspiring to the profession just click away to the tea house home pages and send email directly to the owners.
The places where customers wine, dine, and enjoy the performances and company of the geisha are called tea houses, or ochaya.

Also the tea houses have changed with the times. “Most tea houses have remodeled their lounges to Western-type bars where modern customers can relax in comfortable chairs in the company of one or two geisha,” Dalby writes.
The entrance is no freer than to traditional socials on the tatami mats: money and networks count.

The second article says geisha and maiko take part in evening socials that start around 6 PM and end around midnight. During one evening they attend three or four parties, or zashiki. They converse with guests and perform dancing and playing instruments. For one zashiki they are payed 25 000–35 000 yen, so one night makes 600 euro. In addition they might get tipped or attend occasions in the afternoons. A popular geisha of Kyoto earns approximately 120 000 yen (ca. 720 euro) and her annual income is 28 800 000 jeniä (ca. 172 000 euro).

Työntekijä, Niklas Svenlin, joka totesi, ettei voi olla kohtuullista, että hän joutuu työaikanaan pornon kanssa tekemisiin, sillä hän voi siitä huonosti, on siis 26-vuotias mies, ja täten on siis lehtien kohderyhmää. Jos hän olisi minun poikaystäväni, olisin tikahtua onnesta ja ylpeydestä. A) En innostuisi siitä, että mies lähtee töihin sellaisia käsittelemään ja B) miten suoraselkäistä ilmaista asia ääneen. Ei ole kohtuullista, että ainoa paikka, josta saa huoltamotuotteita ja polttoainetta on samalla alentavien kuvien pakkosyöttölä. Samoin ruokakauppa ja matkalippujen ostopaikka kioski on ahdistava paikka ainakin monille naisille ja tytöille, mutta myös joillekin tuntemilleni (hetero) miehille. Paljonkohan ahdistusta ja hiljaista närää perheissä on siksi, että naiset kokevat, etteivät mahda mitään sille, minkä kanssa heidän miehensä päivittäin ovat tekemisissä – alan lehtien, iltapäivälehtien, katumainosten, tv-mainosten, kalentereiden ja niin edelleen… Kyllä riittäisi se, mille yksilö ei mitään mahda, mutta jonkin verran saattaa omalle ammatinvalinnalleen tai työn sisällölle mahtaa, kuten huomataan. Ja kalenterin osaa jokainen heittää pois ja samoin jokainen osaa valita luettavakseen asiallisen lehden. Se, että lehti on pöydällä esillä ei ole valinnasta kiinni, ja silloin kaivataan hieman omaa, aktiivista, muuhun suuntautuvaa toimintaa.

Huoltoaseman asiakkaatkin olivat pyytäneet lehtien myynnin lopettamista, ja tämän saman olen kuullut asiakkaan, heteromiehen, suusta myös Suomessa. Luulenpa, että meitä samoin ajattelevia löytyy. Jos joku haluaa sellaisia lehtiä, tehköön aktiivisen valinnan ja ostakoon ne alan liikkeestä. “Miesten” tai muitakaan “alan” lehtiä ei voi rinnastaa kondomeihin tms. Maitoa tai akkuvettä ostava sekä perheen lapsi, joka katselee kaihoten karkki- ja sarjakuvahyllyä joutuu väistämättä näkemään lehdet, katseli niitä aktiivisesti tai ei. Aivot rekisteröivät salamannopeasti mitä silmät näkevät, ja vaikkei tuijottelemaan jäisikään, on selvää, että sekä aikuinen että lapsi ymmärtää, mitä on silmään sattunut. Ymmärtääköhän lehtiä puolustava porukka miten alentavaa on jonottaa niiden vieressä, huomata, että vieressä jonottava mies kommentoi jotain, mistä suoraan voi päätellä, mitä hän katselee. Ehkeivät kaikki ymmärrä mitä vaikutuksia kaikella tällä on sekä aikuisiin että lapsiin. Ehkä pitäisi heille suositella lukemistoksi näiden lehtien sijaan vaikka psykologian ja kehityspsykologian alkeita.

Helsingin Sanomat“>Hesarin keskusteluun aiheesta on vaihteeksi osallistunut innokkaita kommentoijia:

“Eihän ne pornolehtien kannet nyt hirveän pahoja ole. Kaikkeahan niissä ei saa näyttää.”
Eipä niin. Naista saa, edestä ja takaa. Miestä ei. Mitäs se sellainen on? Lasten lelukaupassa tai aikuisten lelukaupassa, eikös tuollainen ole hieman epäsymmetristä?

Entäpä tämä: “
Taitaa koko pornolehti olla nykypäivänä vanhentunut media kyseisen informaation jakeluun, joten minun on ainakin vaikea nähdä syitä, miksi sen pitäisi olla jokaisen kaupan hyllystä saatavilla. Lisäksi noiden lehtien myynnin luulisi olevan nykyään hyvin pieni osa kaupan kokonaismyynnistä.
Itse hankin elämässäni tarvittavan erotiikan omalta vaimolta ja internetin pornotarjonnasta, kuten muutkin kunnialliset ihmiset tekevät. En kuitenkaan välttämättä halua törmätä tuohon materiaalin aivan joka paikassa, vaikka se omaan elämääni kuuluukin. ”

Enpä haluaisi välttämättä olla tuon kommentoijan “vaimo”, mutta koska en olekaan, olen iloinen siitä, että edes pornoton kauppa saa kannatusta.

“Alastomuus on toki luonnollista, mutta pornolehtien kansillako haluat sen lapsillesi selittää?”

Itse ajoin autoni jarruhuoltoon Puistolalaiselle korjaamolle. Esitin asiani mekaanikolle, ja sen tehtyäni istuin autoon ja ajoin pois. Viimeisenä en sanonut näkemiin, vaan kommentoin silmiini osunutta kalenteria sanoen, että jos haluaa lisää asiakkaita, ottaa sen pois. Olen kova boikotoimaan, ja kannustan samaan. Aina ei ole helppo löytää vaihtoehtoisia paikkoja, mutta huonotkin paikat voi asettaa paremmuusjärjestykseen ja epäkohdista voi mainita. Parhaimman tuloksen saa asiallisella käytyöksellä ja kirjallisella palautteella, jossa on asialliset yhteystiedot.

Nimimerkki Kolmen lapsen isä kirjoittaa: “
Hieno päätös huoltamoketjulta. Varmasti houkuttelee esim. naisautoilijoita, joiden ei tarvitse enää pyöriä pornolehtiä ostavien limanuljaskamiesten seassa. Myös lasten kassa on hyvä asioida pornovapaalla alueella, kun ei tarvitse pelätä epäsopivia asiakkaita. Varmasti ainakin nuoret naismyyjät arvostavat myös sitä, ettei heidän tarvitse myydä pornolehtiä irstaasti hymyileville sedille, jotka ehkä heittelevät pientä kaksimielistä itsesaastutushuumoria ostotilanteen yhteydessä. Oikein hyvä!”

Lisäksi myös töihin lähtevän huoltamo- tai kiskamyyjän toinen (tai jokin) puolisko kiittää.

Pornoistuminen, erotiikka, seksi tai jopa alastomuus voivat olla “pahoja” mutta ne vaativat selityksen. Aihän alastomuus ole kuin luonnollista, seksi on yleisin tapa saada lapsia, seksitarpeet löytyvät Maslowin tarvehierarkiasta ja porno, jos sen määrittelee kapeasti, voi hyvinkin olla asia, joka ei suinkaan ahdista – mutta siihen liittyy ehkä ehtoja. Pornolla tarkoitetaan sekaisin a) seksuaalisesti kiihottavaksi tarkoitettua mediasisältöä ja b) sitä, että useimmiten tämä mediasisältö kuvaa nimenomaan naista miesten silmäniloksi.

Tietyin ehdoin porno voisi olla lähes kenelle tahansa iloinen asia, jos siis seksuaalinen kiihottaminen ylipäänsä on ok. Esimerkiksi pariskunnat saattavat pitää toistensa tai itsensä kuvaamisesta omaksi ilokseen. Naisesta N saattaisi olla mukavaa, että hänen miehensä katselee naisen boudoir-kuvaa innostuneena. En maininnut seksuaalivähemmistöjä, sillä viittaan yllä olevaan pornon b-kohdan määritelmään. Ehkä kuva, joka sopii kummallekin / kaikille osapuolille on kiva. On myös syytä ottaa huomioon kuvan mallin mielipide. Se ei aina ole aivan itsestään selvä. On tilanteita, joissa malli kokee, että kuva on ok, mutta ehkä jossain toisessa tilanteessa, toisilla ehdoilla se ei ole. Esimerkiksi edellisen esimerkin nainen N voi pitää hänestä otettua kuvaa kotioloissa iloisena asiana, mutta Internetissä julkaistuna tai vain kavereille näytettynä hyvin ikävänä. Toisinaan mallin elämässä pienempi paha voittaa isomman pahan, eikä paha ole pienempänä versionakaan ensinkään sama kuin hyvä, ei edes sama kuin pieni hyvä.
Porno ei siis välttämättä ole paha, jos hyväksyy jonkinlaisen kiihottavan materiaalin. Ehdoilla on tosin suuri merkitys sille, miten asian näkee. Nyky-yhteiskumnassa kaupat ja kadut ovat sellaisen pornon kannalla, joka esineellistää naista, opettaa tytöille omituista ja ongelmallista identieettiä. Poikienkin identiteetti rakentuu yhtä ongelmallisesti, vaikkakin eri tavalla, eikä se edesauta tyttöjen ja naisten hyvinvointia tulevaisuudessa. Tuntemieni joidenkin miestenkään asiaa ei porno ole kuin pahentanut, jonka he ovat tulleet huomaamaan liian myöhään. Eräs tosin lähti – ehkä tämän seurauksena – alalle, jossa sosiaaliset taidot, tunteet ja psykologia näyttelevät isoa osaa, joten samalla hän tulee ehkä auttaneeksi itseään.

Vaikka seksuaalisuus ja sinänsä seksi, vaikka ehkä lähinnä itsensä kanssa, kuuluu lastenkin maailmaan, ei kapea-alaiseksi puristava, miehiä visuaalisesti kiihottava malli sovi pikkutytöille, eikä isommillekaan. Pikkutytön ei tarvitse tiedostaa, että miehet katselevat ja arvostelevat häntä seksikkyyden perusteella. Heidän ei mielellään tarvitsisi tehdä niin. Vanhempien pitäisi jaksaa kehua lapsiaan, kaikkia sukupuolia tasaisesti ja kaikista asioista, ja ehkä nimenomaan äitien pitäisi jaksaa kehua poikiaan hetkittäisestä miehiin voipumisesta huolimatta sitä silmällä pitäen, että poikalapselle kertyisi kokemuksia naisen hyväksynnästä. Tyttöjen tilanne koulussa ja julkisessa tilassa on hankala, sillä kiistellyn “mitä vikaa alastomuudessa on” ja “ei seksi ole paha asia” tai “ei nännin näkeminen ketään tapa” -tyyppisten diskurssien jyllätessä naisen seksuaalistaminen joka kadunkulmassa ja lehdessä ei jää tytöiltä huomaamatta – eikä pojilta. Ja se vaikuttaa kumpaankin, mutta se vaikuttaa poikiin ja tyttöihin eri tavoin. Tätä toivottavasti OKQ8-huoltoaseman tapauksen jälkeen mietitään enemmän jatkossa meilläkin.

Toinen asia, johon toivoisin kovasti muutosta on juuri tuo diskurssi: “Eroottisen materiaalin näyttäminen ei mielestäni edusta rappiota” – ei varmaankaan, mutta ymmärtääkö lukija, mihin eroottisella tässä viitataan? Koska useimmat näkevät mitä haluavat nähdä, useimmat lukenevat tämän niin, että viitataan siihen materiaaliin, joka on status quo, siis “tyttökuviin”, lähes sataprosenttisesti. Se voisi edustaa tasa-arvon rappiota. Ei seksuaalisuus varmaankaan ole itsessään paha asia, mutta miten se tuodaan esille, miten sitä käytetään esimerkiksi markkinoinnissa jne. tekevät moralismiin turvautumisen tässä asiassa helpoksi. Samat moralismin vastustajat, jotka mielellään näkevät pornon kioskeilla, eivät kuitenkaan ehkä itse kannusta pientä tytärtään koskettelemaan itseään julkisella paikalla, vaikka seksuaalisuus on luonnollinen ja iloinen asia.
Ja jos seksuaalisuus on luonnollista ja jos elokuvista se poistetaan, ne eivät kuulemma ole realistisia, niin siinä tapauksessa haluan vaipanvaihdot lähikuvaan, miehiä kylppäriin – ei seisomaan ja takaa päin – vaan pyyhkimään, käymään puskassa kyykkimässä, sivulta tai takaa kuvattuna, sillä ei naisiakaan säästellen kuvata sekstaamassa. Vaaadin luonnollisen seksuaalisuuden nimissä, että kuukautisia kuvaVaadin siinä tapauksessa, että aina vain naisen rinnat pitää saada kuvaan luonnollisissa seksikuvauksissa, että erektio, impotenssi ja miehen ilmavaivat pitää esittää niissä samoissa luonnollisissa seksikuvauksissa. Jos naista saa kuvata ja miestä ei, ei kuvaus ole luonnollinen. Ja koska emme näytä, onneksi kaikkea muutakaan, voinemme käyttää taiteilijan vapautta tehdä kokemuksesta kaikille, siis sisältäen naiset, miellyttävämmän. Vai olihan kuluttaja / katsoja sama kuin mies?

I rest my case.

Image above is from http://diglib.princeton.edu 

Click the image above to examine parts of the map in detail.

(Selected area marked by a blue border may be zoomed in using + and - keys;

move around and select area by clicking on the smaller map.)

Also Finland seems to have made it on the map, but in “fabric”, maybe suggesting impermanence. Many nations in southeastern Europe and Africa have been stitched together like a quilt, maybe to suggest fluctuation. America is monitoring the situation in the lower right corner wearing a tall top hat and a rifle in his hand.

[Note! All characters here should be read from right to left, as I copied them from the map that way. All romanization is from left to right, however.]

The Chinese characters are 蘭芬 (”Finland” in traditional Chinese, pronounced fēn lán). 芬 (fēn) means fragrance, aroma; perfume and 蘭 (lán) means orchid. What a beautiful name for Finland in Chinese! Of course orchids do not come to mind first when thinking of Finland – but the Chinese as well as the Japanese allocate kanji or hanzi for things also according to sounds / fonemes. As Fen lan sounds just about right, they will then pick characters with that particular pronunciation, try to somehow find two that match (as flower and fragrance) and, voilà, a country has been given a name.

In Lapland, the katakana syllables ラコ　form kora, Kola Peninsula or Kuola in Finnish. 島半 (hantoo) is Japanese for “half-island” or　peninsula.

Germany is a wild hog pierced by arrows from Japan, “Gritain” or Great Britain, and Russia.

Japan I can’t interpret. It seems to be a man with the Japanese flag on his chest. And as Japan was strongly in Korea, there is a small similar man leaning against the Cinese pig, too. I don’t know enough of Japanese clothing of that time to even try to guess the closer meaning of the guy. The map was printed in Japan, so I suppose it is not the most insulting of puns in this map. I can tell China is holding a giant looking glass over Japan, however. Formosa, or Taiwan, is being trampled under China’s feet.

The site is somewhat hard to navigate if you don’t know Japanese. Start with the Introduction – and click on the menu items on the left (they are in Japanese) and then click on the English version link at the top right corner. You will have to do this separately on every page. The flash interface is nice, but images aren’t bigger than the one above. The stories are complete scans, thouhg To straight away choose a story to view, go to the index and click on any item.

The second interesting print is an Edo period anatomy scroll (Kaibou Zonshinzu) at the Tohoku University Library in Japan.

The scrolls are painted in 1819 by Kyoto-area physician Yasukazu Minagaki. According to the Keio University Library (where these documents are currently stored), the two scrolls contain 83 illustrations based on Minagaki’s observations of over 40 bodies. The illustrations differ from their Western counterparts as they depict – in this case, probably convicted criminals – in a “realistic” way. Western anatomy books usually remove all gore, fluids, facial expressions etc. from the illustrations.

The third book is a free downloadable book “Japanese Costume” at the Internet Archive, published in 1923 by the Field Museum of Natural History in Chicago.

And finally, there are some interesting rare books in the collection of the Library of the Diet 国立国会図書館. Here, for example, is a painted scroll depicting a dance (the Japanese title says iat is a dance “map”, maybe instructions? Not many Japanese can read the italics of the scroll, and certainly not me. There are also wood block prints:

Utagawa Hiroshige (歌川広重) : 江戸近郊八景之内 (Edo kinkou hakkei no uchi)