Ihmisten tirkistelynhalulla ei näytä olevan rajoja, mutta näissäkin ohjelmissa seurataan näköjään samaa yleismaailmallista trendiä: vähitellen mikään ei riitä, joten kaikki pornoistetaan. Tahdotko pornotähdeksi
-kilpailun naisvoittaja kuvaa palkinnoksi tunnetun amerikkalaisen miestähden kanssa. Osallistujiakin näyttää riittävän, ja (mies)katsojia tietenkin. Seuraavaksi voitaisiinkin järjestää lisää (silmän?)iloa heteromiehille, nimittäin Haluatko ilotytöksi. Kuvausten ajan harjoiteltaisiin tähdellisiä taitoja, kuten strippaamista ja aktia eri variaatioissa. Suorituksia ruodittaisiin armottomasti, mutta se vain koulisi ammattiin, jossa kuitenkin tulee himokkaasti hymyillä oli asiakas tai tehtävä miten vastenmielinen hyvänsä. Iltapäivälehtien mukaan prostituutio on glamoröösiä hommaa, ja jokaisessa ilotytön ns. haastattelussa ammatti kuvataan auvoiseksi. Rahaa tulee, kivaa on koska “tykkään tästä” ja ihan vapaaehtoisesti hommaan on menty. Mikä kellekin on iso raha, vaihtelee. Riskit ovat isot, eikä rahaa tule, ellei huoli yhtään asiakasta. On siis turha selittää, että ilotyttö voi valita asiakaskuntansa. Ne hehkeimmät miehet kun eivät usein ammattilaisen palveluita tarvitse. Monella on myös omakohtainen kokemus siitä, miltä tuntuu harjoittaa seksiä vaikka juuri nyt ei innostaisi, vähän särkee, toinen loukkasi ja on paha mieli… lisää vielä hieman puoleensavetämätön asiakas, tuiki tuntematon, joka haluaa asennossa, joka ei kuulu oman top10-listan kärkeen… joka mahdollisesti kertoo oman puolisonsa haluttomuudesta jynssätessään. Mutta kun tuli jo luvattua, sovittua tuo kellonaika, tapaaminen ja jos mielii pitää asiakkaansa, sopimukset on pidettävä, innosti tai ei. Toivottavasti raha motivoi, muuta motivaatiota tuossa on hankala nähdä.

Tästä päästäänkin tuohon vapaaehtoisuuteen. Enpä ole kuullut kenenkään mainitsevan toiveammatikseen ilotytön ammattia, enkä usko sen johtuvan vain aikamme suvaitsemattomuudesta. Miten myös voi olla, että ammatista siirrytään mielellään pois parempiin hommiin, kun se on mahdollista? On ex-ilotyttöä liikkeenharjoittajaksi ryhtynyttä, on ex-ilotyttöä juristiksi lukenutta, ja kasapäin sekä keskiasteen että akateemisia opiskelijoita, jotka valmistuttuaan toivovat pääsevänsä ihan oikean alansa töihin, ei “alan töihin”. Pretty Woman -elokuva esittää vain kauniit puolet prostituutiosta: varsinaista työtä ei näytetä, siitä puhutaan trivialisoivasti (”I just do it”), mutta lopputulema on kaunis – prinssi vie Tuhkimon sosiaalisille tikkaille, Tuhkimon status paranee huimasti ja rakkauskin on aitoa, ilmeisesti myös seksi. Ex-ilotyttö elää onnellisena elämänsä loppuun asti. Aina vain miehen ansiosta. Mutta jos prostituutio oli vapaaehtoista, kivaa, tyydyttävää, jees ammatti jne., miksi siitä piti päästä pois? Vainko siksi, ettei ammatti ole sosiaalisesti hyväksyttävä? Vainko siksi, että vanha ilotyttö ei enää ansaitse, eli pitää kuitenkin hankkia toinen tulonlähde? Pretty Womanin Vivian on nuori ja kaunis, ja silti erittäin kiinnostunut pääsemään “ihan kivasta työstään” pois.

Prostituoitu voidaan nähdä miehen fantasioiden heijastumana. Tytöt oppivat varsin nuorina, mitä heiltä odotetaan; niukkaa vaatetusta, kauneutta ja seksikyyttä, riippuvaisuutta ja tottelevaisuutta.

Prostituoitu on tuon kaiken ruumiillistuma. Ilotyttö on parhaimmillaan kaunis ja seksikäs, halukas ja tottelevainen. Häneltä voi edellyttää alistumista. Alistumisella voidaan tarkoittaa sitä, että koska hänelle maksetaan, hän tekee mitä asiakas haluaa. Sillä voidaan toki tarkoittaa alistumista alistumaan, merkityksessä “kinky”. Yhtä hyvin asiakas voi rahalla edellyttää vaikkapa dominointia tai vain “aloitteellisuutta”. Mutta aloitteikkaan prostituoidun pitää lukea asiakkaan ajatukset koskien sitä, missä asioissa ja miten aloitteita tehdään. Ei ole hyvä tehdä aloitetta hakemalla ratsupiiska jos ääneen lausumaton toive oli himokas hyväily. Prostituoidun pitää olla laaja-alainen: asiakas voi missä vaiheessa tahansa edellyttää mitä hyvänsä. Vaikka sääntöjä ja ehtoja voi asettaa, loppuvat prostituoidulta bisnekset nopeasti, ellei hän ole hyvä myöntymään. Riippuvainenkin prostituoitu siis on. Ilotyttö täyttää ne vaatimukset, joita tytöille asetetaan. Siksi hän on miehen fantasioden heijastuma. Lisäksi hänellä on valtti, jota toisilla naisilla ei ole. Häntä kohtaan ei ole muita velvoitteita kuin raha.

Vastuu näyttääkin olevan kaiken keskipisteessä. Vastuun kantaminen, tai lähinnä vastuuntunnottomuus johtui mieleeni joistain muistakin aikamme ilmiöistä. (Seuraava kannattaa lukea kokonaan väärinkäsitysten välttämiseksi.)

Nörtti on Wikipedian mukaan henkilö, joka, vaikka omaa teknisiä tai tieteellisiä taitoja ja ominaisuuksia, on usein sisäänpäinkääntynyt ja hieman epäsosiaalinen. Otaku taas on henkilö, joka on ylenpalttisen kiinnostunut jostain, yleensä animesta tai mangasta. Mutta mikä on seuraava:

Ominaisuuksia: Ylenpalttinen kiinnostus jotain seuraavista kohtaan:
1. Science fiction -sarjat
2. Sarjakuvat
3. Roolipelit
4. Moninpelit (osin sama kuin edellinen)
5. Anime, manga, scifi-kirjat jne.

Yllä mainittuja ominaisuuksia on toki naisissakin, mutta pienessä vähemmistössä. Ja, vaikka seuraava koskee jossain määrin myös tyttöjä, voidaan arvailla millaiset erilaiset motiivit ja muut reunaehdot heidän elämäänsä värittävät.

Viihdyn yleensä insinöörien seurassa, joten en dissaa heti nörttiyttä. Jos otaku tarkoittaa sitä, että myös jotain tietää Japanista, voin varmasti löytää yhteisiä puheenaiheita. Mutta tämä alakulttuuri näyttää olevan sellainen, jonka jäsenet kieltäytyvät kasvamasta aikuisiksi, eikä heidän näköjään edes tarvitse.

Naiset osaavat fanittaa asioita yli kaiken siinä missä pojatkin. Naiset tosin ovat yllä mainitussa genressä vähemmistönä, ja he kallistunevat historiallisiin, gootti- ja fantasiamaailmoihin päin ennemminkin kuin scifiin ja supersankareihin. Mutta ne naiset, jotka pelaavat, sanotaanko nyt Warcraftiä, millaisena he tottuvat näkemään esim. naiset? Isorintaisina, vähäpukeisina – vanha juttu. Juuri niin, kuin miehet ja tietenkin naiset pikkutytöstä lähtien ovat oppineet näkemään mainosten, elokuvien ja jopa sanomalehtikuvien naiset. Jälleen yksi tarpeeton ja erittäin dominoiva media lisää tuohon tarkoitukseen. LOTR, renekeijukaiset ja goottivamppyyrit meikkeineen ja korsetteineen demonstroivat haluttomuuttaan jäädä kodin vangeiksi, mutta päätyvät poikien fantasian vangeiksi. Vaihtoehtoisena harrastuksena voisi olla kotona tapahtuva, vaikkapa Kauniit ja Rohkeat -fanittaminen, joka useimmille naisille, varsinkin perheellisille, on mahdollista. Kauniit ja Rohkeat on niin yksinkertainen ja hitaasti etenevä, että äiti ehtii tehdä kotityöt samalla. Hän voi lähteä ruudun äärestä hämmentämään kattilaa, ripustamaan pyykit, katsomaan mitä lapsi itkee – tai toimittamaan 30-vuotiaan poikansa viereen ruoka-annosta, kun poika ei malta edes kylppärissä käydä kesken taistelun. Äiti tai “vaimo” ei oikein voi olla kuutta tuntia yhtä soittoa kädet ohjaimilla taistelun tuoksinassa, jossa levelit putoavat saman tien, jos on käytävä pyykkituvassa väärällä hetkellä. Varsinkin moninpeleissä pelaaja on vastuussa myös muille pelaajille, jolloin vastuu muista asioista saa väistyä. Fanittaminen ei ehkä ole huolestuttavaa, mutta on eroa siinä, miten ajanvietteensä haluaa keskeyttää tärkeämpien asioiden vuoksi. Puhutaan addiktiosta, jos prioriteetti alkaa olla hupi ennen velvollisuutta.

Luulisi pyykkivuorojen ja koliikkivauvojen kanssa painivien äitien pakenevan scifimaailmoihin. Pelaaminen ja “kaksnelosen” katsominen vaatii – näköjään – paljon aikaa, ja sitä monella naisilla, joilla ehkä on miehiä vähemmän vaihtoehtoja, ei ole. Tälläinen eskapismi on sekä käsittämättömän yleistä (lue: yleistä tiettyjen väestönosien keskuudessa) että mahdollista vain tietyille ihmisille.

Nelosen lyhyet uutiset, matelevajuoniset saippuaoopperat, iltapäivälehdet ja muu helposti sulatettava mainstream-kulttuuri ovat sellaisten vaihtoehto, joilla ei ole liikaa likvidiä käytettävissään eikä liiemmälti aikaakaan. Joka ansaitsee hyvin, ei piittaa vaatteidensa silittämisestä, ei ole vastuussa muiden vaatteiden silittämisestä, puhumattakaan lapsista, voi käyttää aikansa ja rahansa vailla vastuuta mistään, vaikka Anarchy onlineen. Riittää, kun muistaa käydä töissä, loppuilta ja -yö onkin käytettävissä kokonaan omaksi iloksi. Totuus on, että monet naiset joko ovat 24/7 kotitöissä tai palkkatyön jälkeen palkattomassa kotityössä. Monet pojat asuvat kotona kolmekymppisiksi asti, ja vaikka vastuuta pitäisikin ottaa omien vaatteidensa pesemisestä, usein silitys, ruoka ja siivoaminen jäävät muiden vastuulle, ja aikaa ja rahaa riittää sijoittaa itseen mielin määrin. Moni tyttökin ehtii harrastaa nuorena, mutta heidän vapaa-aikansa loppuu usein siihen, kun poikaystävä tai lapsi astuu kuvaan. Moni nainen myös muuttaa kotoa paljon ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Pyykkiä silittäessä talk show luonnistuu, mutta pelaaminen ei. Pinteestä ei päästä edes se, että lvl70-pelaajan ajasta osa kuluu tanssiharrastuksen parissa. Se on itseen sijoitettua aikaa, jossa vastuuta ei tarvitse kantaa toisten ikävistä jokapäiväisyyksistä.

Titan Quest ja Anarchy online ovat etuoikeus.

Aikaa vievän alakulttuurin jäsenyys on kytköksissä sosiaaliseen statukseen, sukupuoleen, luokkaan ja globaalisti myös “rotuun”. Vaikka obsessiivinen fanittaminen on normaalia ja saavuttaa huippunsa teini-iässä, jääminen vanhempien tai yh-äidin hoiteisiin aikuisena ei ole yhtään hellyyttävää. Aikuisen Wow-nikki manifestoi lähinnä odotusta olla naisen huolehdinnan kohteena loppuelämänsä.

I realize people, also and maybe especially children need media literacy and critical social thinking, and this can only be achieved by (in this case) looking at pictures – without forgetting the discussion and critique. But how many H&M ads are enough to achieve media literacy of that kind? How many thousand naked ladies do I have to see in order to get it – of is it possible that at this stage I am not only well-educated, but totally fed up, brainwashed, and – unfortunately – used to all the public female nudity around me? I am overeducated. My sons and daughters will also be, in just a few months after I take them outside the home. They will soon make notions of how “the lady is naked” and “a man drives the car.” There are two things to see here: the verbs “is” and “drives” and “naked” and “car”. If you can see the disturbing part in the two latter, ok, but how about the previous ones? “Is” is a static, “drives” is dynamic. But you’re right, “naked” was the issue now.

I do not wish to raise children to be illiterate, without no possibilities to practice criticism, reverse reading, without the possibility to become socially aware. If I “protect” them from everything they grow up tu use no judgement. But how many Sally Mann’s photographs, commercial ads, fan service movies are enough? When does it become exessive, even for an adult? At around 20 I thought I already had enough. And now? Just very, very annoyed, and able to educate others and able and willing to boycott just about anything.

I saw the Salvador Dalí exhibition at Espoo Museum of Modern Art (EMMA at WeeGee) and must say that it only made me remember Teemu Mäki and the Lynching of the Cat and Whacking Off Video and on the other hand,  ARS95 body secretions. Is this art, may one ask.

In the past, pictures or other visual representations had to be made by painting, drawing, sculpting, and later, by woodblock printing etc. There were no photographs, no video, no movies, no TV. What was on a man’s mind back then? The same as now, nude women – well, it’s true. In ancient Greece also nude men, beautiful and perfect, of course, as always, when depicting the object of desire. In Greece men were considered more desirable partners than women, and so ancient Greek art is six pack after six pack – in other cultures and especially towards modern days it seems that the objectified body is that of the female. There are nude women in frames all over the western world on walls of dining rooms, drawing rooms, lounges, and museums. The nude female body in all variations of seductive, innocent, hinting or straight forward positions is probably the most captured  form on canvas or paper. But because the medium is oil colour and canvas, pastels, charcoal, pencil or water color, it is art.

Then came the camera, celluloid, and hardwear. Female nudity became the most captured form on the monitor screen, too. Even if Playboy claims to be art, most people seem to regard nude ladies on paper, film, or as bits, as someting else than art. I’m no exception. But contrary to most others, I sometimes articulate my view on framed or sculpted nudes. I tend to think that they represent the porn of their time. Mind you, a dress showing too much – no, not cleveage – ankles was was not socially accepted, let alone nudity. No reputable woman would expose too much, undress privately or publicly, or in any case have a picture painted of her and displayed. I don’t think models were average mothers, reputable women, elite or middle class – nor are they today. Has anything changed? Oh yes, the medium and how efficiently the “artwork” can be spread and copied.

What Dalí has on his mind (at least accirding to the photos)  is probably what many male (and presumably mostly heterosexual) painters and other artists have and have had on their mind. Sorry for being a bad sport.

But hey, there are those who refuse the staleness. The Lutheran parishes of Helsinki have launched a controversial campaign whose base station is www.uskotoivorakkaus.fi (although the hardest critique will come from the inside). How about a Lutheran ad and t-shirt featuring gays in bed? The text reads: “What would Jesus do…?” And below:

“We have a bult-in natural urge to seek company, acceptance, and love. While seeking, one asks, sometimes desperately, how many (persons) one has to experience in order to recognize the right one? THere is no right answer, but faith gives strength to seek and also in relationships. With the help of faith you will understand and accept yourself and the other (others) better. Relationships are a difficult question also for the Church. Even if same-sex relationships are a part of the life in our community,  the Church has not been able to  form a qlear opinion of the matter. We would like you to join the discussion, because the broadmindedness of the Church is determined also by its members.”

There is also a TV commercial and videos that are part of the campaign.

Needless to say, the discussion around this issue is somewhat heated, but as the fundamental wing of Christians form a minority in Finland, the debate will probably not get ridiculously wild.

My friend mailed me one link, and I felt the urge to search for more… of old videos of songs we like to dance to. Some of these songs are so old that our younger dancer generations have not seen these groups or artists perform the first time around. Once ABBA become fashionable again, the second coming of bands such as Boney M, Dschinghis Khan, Duran Duran etc. has made me smile at the fact I listened to them back in the seventies and eighties. But although young generations recognize the music, they often have only a faint idea of what the band looked like, especially on video. There was no MTV… but now there is Youtube!

Tanssileffoja edustaa alla Travolta-lista ja Fame, mutta tässä ensin  Dirty Dancing (harjoittelua) ja Hungry Eyes

Ja I’ve Had the Time of My Life (esitys) I had the time of my life / Dirty Dancing

YMCA on aika suosittu discoswing -kappale, ja tässä on linkki alkuperäiseen Village Peoplen videoon.

Jotta tanssitaito saadaan hiottua huippuunsa, on syytä katsoa seuraava parodia edellisestä – hihii

Village Peoplen videoita on paljon poistettu Youtubesta oikeuskysymyusten vuoksi, mutta laitan tämän tähän, toimikoon niin kauan kuin toimii:  In the Navy

John Travoltaa pidettiin pitkään tanssiguruna, elikkäs tanssijat, muistakaa aina ojentaa kyynärpäät aivan suoriksi – not.

Dubbel bugg on ensinnäkin amerikkalaista hapatusta, kuten muukin svinki, ja tiesittekö, Travolta tanssii rivitansseja

Saturday Night Fever (1977)

Lisää Travoltaa leffasta Grease klassikko Greased Lightnin’

Samasta leffasta Olivia Newton-Johnin kanssa Summer Nights

lisää: You\’re the One That I Want

Eric Prydz on saanut vaikutteensa videoonsa Call on Me (Youtube.com vaatii, että pitää olla tili ja täysi-ikäinen)

tästä Travoltaa: Perfect

Siis onhan se nyt selvä, että kaikki vuodet lähtien vuodesta 1983, jolloin aloitin aerobikkaamisen ja käytännössä myös opettamisen, olen vain ja ainoastaan pitänyt tälläisiä tunteja. Pojjaat, tervetuloa vaan bikkiin… Ja koska tämä on blogi, jossa käsitellään sekä tanssia että sukupuolta, laitettakoon versio Call on Me -biisistä käänteisin roolein

Mutta näin tanssimme yläasteella kyllä oikeasti, jos vain osasimme. Suuri inspiraation lähteen Fame, jonka saisi puolestani uusia telkassa.

Famessa oli myös \”paritanssia\”

ja Pulp Fictioniin viitaten; ellette vielä osaa tvistata, niin opetelkaa Travoltan ja Thurmanin tanssi Pulp Fictionista

Ja lopulta Staying Alive

Lempparimusiikkiani lisää: Yes, Sir, I Can Boogie by Baccara (mikä koreografia!)ja Parlez-Vous Français Euroviisuista vuodelta 1978, josta sen muistan hyvin.

Ay, Ay, Sailor on myös koreografia…

Myös Frederikin tuotanto on suosittua lavatanssikamaa. Frederikin suosituimpien covereiden joukossa on Moskau eli Volga

Moskauta voi kuunnella kuin saksa olisi englantia eli Moskau soramimi -sanoitettuna

Oikeat, saksankieliset sanat löytyvät karaokeversiosta ja siis näin tanssitaan Moskauta, lue vaikka videoon littyvä teksti. Tämä onkin monelle suomalaiselle tanssijalle tuttu Kara-Åken opetustuokio.

Tätä videota ei ehkä viitsi katsoa, mutta laita toisessa ikkunassa taustamusiikiksi päivän lantionpyöritystreeneihin tai lukiessasi tätä eteenpäin tai syödessäsi, naura ja tukehdu lukuisiin parodioihin (Thomposaurus People)

Frederikin coveri on myös Tsinkiskaani, tässä älkuperäisenä.

Buggina menee lähes lempikappaleeni siinä genressa Boney M:n Rasputin. Tässä Boney M kylmän sodan Moskovassa.

Sekä Rasputin että Nightflight to Venus. Kannattaa esim. syödä samalla, pitkä kuin nälkävuosi (pun intended)

Tästä McHammer on ottanut sekä housumuotinsa että koreografiansa (jaksa noin minsan kohdalle)

Ja iso D on ollut aikas söpö nuorena, eikä äänessäkään ole moittimista, mutta valitettavasti edes Elävästä arkistosta ei löytynyt niin vanhoja clippejä. Telkassa niitä on joskus ollut, jonkin Dannyn haasttelun välissä, mutta tässä edes alkuperäinen ja oikea, englanninkielinen Armi ja Danny: (erittäin hyviä vientejä, käyttökelpoisia kuvioita, sekä mun uusin aerobicsarja heti alussa)

Hieman uudemmista klassikoista pitää mainita Shaggyn Boombastik.

Ikiaikainen, mutta outoja piirrettyjä videoita tehtaileva e-rotic tekee loistavia, joskin tuhmia discorallatuksia (Max, Don’t Have Sex With Your Ex) ja Sex On the Phone

Ja jos e-roticilla on alastomia naisia ja King Kong (ding dong)

niin Guntherillä on alastomia (oikeita, ei piirrettyjä) miehiä ja Ding Dong Song. Pistäkääpä taas tanssiköörin koreografia merkille, jos ulokkeiden katsomiselta ehditte.

Aquan Barbie Girl menee myös sekä gender- että dance -kategorioihin tässä blogissa Dr. Jones

Madonnasta ei tiedä mihin gender-kategoriaan hänet pitäisi sijoittaa. Like a Virgin

La Isla Bonitassa on ainakin hieno espanjalainen flamenco-mekko – ja vielä  Like a Prayer

Ai niin, ABBA jäi mainitsematta. Gimme, Gimme, Gimme (A Man After Midnight)

ja alkuperäinen, ruotsinkielinen Waterloo, joka käännettiin voittoisaa Eurovisio-versiota varten englanniksi

Ja moni on valitellut, telkaton, ettei nähnyt Eurotanssivoittajia.

[kml_flashembed movie="http://youtube.com/v/qHCbgcxBDbU" width="425" height="350" wmode="transparent" /]

Ja tältä sen pitäisi näyttää, kun sen osaa:

[kml_flashembed movie="http://youtube.com/v/of1FUarix40" width="425" height="350" wmode="transparent" /]

Ja ganguroita ja yamamboja kasapäin, SuperCallyFragilisticExpiallyDocius tahdittaa:

[kml_flashembed movie="http://youtube.com/v/bNjxuJtQjKE" width="425" height="350" wmode="transparent" /]

[kml_flashembed movie="http://www.youtube.com/v/MjnCrz-fBFw" width="425" height="350" wmode="transparent" /]

There were two programs on TV today about Japan. The first on ewas the Lonely Planets Ian travelling to Tokyo, Akita, and Aomori. The second was Nousevan Auringon Kajo, a Finnish made show whose name is a pun: “Nousevan auringon” means “of the rising sun” and Kajo is the name of the presenter, but it also means “dawn”. The name of the program is thus “The dawn of the rising sun”. In Japanese it would make: 旭日暁 [kyokujitsu akatsuki] or 旭暁 [asahi akatsuki] This time the presenter visited makakis bathing in a hot spring, an onsien telling the spectators that 42 Centigrades is too hot for him even as a Finn used to the sauna, and then he visited a kimono store and got a pretty good idea about the work put into the making of a kimono, and also kitsuke, donning the kimono. To his honor, I must say, the facts and names were so much more accurate than in the Lonely Planet program.

There seems to have been a lot of TV programs about Japan on Finnish TV lately. I know it alreade showed in the US and well, what can we say…

Kelly Osbourne turned maiko (Last part: Episode 3 Part 5) today on TV… and finally she appreciated some aspect of Japanese society. Must say I was almost jealous of her being permitted to entertain customers – I’d especially like the dancing. Fortunately dancing is something that anyone is allowed to practice.

Kelly Osbourne Turning Japanese Episode 1 Part 1: Going to Japan & squirting toiru
Kelly Osbourne Turning Japanese Episode 1 Part 2: Meido kissaten (maid cafe)
Kelly Osbourne Turning Japanese Episode 1 Part 3: Rabu hoteru (love hotel)
Kelly Osbourne Turning Japanese Episode 1 Part 4: As a samurai
Kelly Osbourne Turning Japanese Episode 2 Part 1: Kosu puree (cos play)
Kelly Osbourne Turning Japanese Episode 2 Part 2: Oxybar
Kelly Osbourne Turning Japanese Episode 2 Part 3: At a HOST bar (not a hostess bar)
Kelly Osbourne Turning Japanese Episode 2 Part 4: Nun for a day
Kelly Osbourne Turning Japanese Episode 2 Part 5: Nun for a day 2 + burning her doll

Kelly Osbourne Turning Japanese Episode 3 Part 1: Eigo no sensei (English teacher)
Kelly Osbourne Turning Japanese Episode 3 Part 2: Dog hotel
Kelly Osbourne Turning Japanese Episode 3 Part 3: Backstage + and learning to sit
Kelly Osbourne Turning Japanese Episode 3 Part 4: Buyou – Maiko (geisha) dancing

Link to the last part (geiko entertainment) is in the text above.

As I am not the expert in even those arts I did study over in Japan, I will not attempt to submit any critique. Everybody starts somewhere and everybody has been a beginner. I think it was brave of her to even give it a try. It was impossible for her to know how her natural behavior will be regarded in each situation. Yes, maybe I wuold have been more subtle, but the again, she did recognize she “had the mouth of a truck driver” and that “by no means is she a lady.”