08.03.08
Posted in Japanese, Outings tagged flea market, recycling, secondhand at 18:12 by krause
In Japan people do not see value on used, second hand, or especially old things, unless it is antique. Much to my surprise, I spotted some Japanese women behind a “counter” at Hietalahti. I purchased red ヘアカーラー(hea kaaraa), or hair curlers at the flea market yesterday for 二ユーロ (ni yuuro) or, €2. In Japan, flea markets are not only rare, they are also free 
The Japanese often mispronounce “l” as an “r”, thus giving flea market a new meaning, free market. Oh well, sometimes it is free, as I came to notice. Also, oftentimes the Japanese part with their used stuff asking a considerably lower price for the item than would their Finnish counterparts. The idea in Japan seems to be getting rid of exess stuff. Here it is becoming more and more a living for a certain segment of people, and sfuff will cost 10, 20, or even 50 to 100 euro. I don´t care whether the item is new, old, mint, unused, used once, or something else. Asking loads of money for stuff at a flea market defeats the purpose, in my mind. Hey, once I drive this year’s model out of the car seller’s, I can’t ask for the same price I paid for it. That’s how it is. It is a fact I do not have the same selection to choose from, not the same range of sizes to choose from, I do not get a guarantee, I do not even know the seller’s name, in case I find out there is something wrong with the item, and I would need to exchange it, let alone it causes some kind of harm to the user. No refund, no nothing. And they think it is ok to ask for as much as for a new one? It isn’t. But, I guess it’s not stupid to ask, it’s stupid to pay.
Japan produces 50,441,000 tonnes of householdwaste annually (1992 figures) . This makes 411 kg per person, each year. For comparison, Finland produces (produced) 3,100,000 tonnes, with 624 kg per person, a year.
If you want to compare the figures with the GDP per capita, here is the list of Wikipedia. Finland, on 8th place, does not lag far behind with its income per capita, which is %27060, compared to Japan, %34180, on place 4. Both countries are in the sharp tip of the statistics.
Still, according to my experience, the Japanese throw away stuff far more than we do. Finland’s ugly stats are, sadly, explicable through Japan’s more advanced recycling system. All plastic is recycled, also in households, metal, glass etc. sorted and so on. BUT, in the garbage, you can still find, among the metal waste, a musical brass instrument or two, as good as new, in a case, clean, ready to be played. In Finland, it would be sold, not dumped. As I understand it, the Japanese in general, do not want secondhand anything. Used instruments, yikes. Last year’s model of blu-ray? Sorry, very undesirable.
Anyway, as I respect the attitude of getting rid of stuff contrasted with making as much money as possible (and maybe telling invented truths about stuff on sale) AND as I also take a liking in the good manners of the average Japanese: more sellers of Japanese origin to the Finnish flea markets! Free markets, solly.
Permalink
07.20.08
Posted in Gender, IT, Pedagogy, TV and movie, Wafuku (kimono) tagged nörtti, otaku, pelit, Pretty Woman, Tuhkimo at 14:44 by krause
Haluatko miljonääriksi – Tahdotko huippumalliksi – nyt myös Haluatko pornotähdeksi. Mitä seuraavaksi? Tahdotko ilotytöksi? Big Brotherin ja Temptation Islandin seuraksi vaikkapa Slave auction, jännittävä tosi-tv, jossa vaihteeksi kilpaillaan katsojien ja / tai osallistujien äänistä, mutta tällä kertaa etsitään parasta itsensä nöyryyttäjää. Suljetaan kaikki kinkyt farmille tai linnaan ja katsotaan miten toisille tulee paha mieli. Jos roolit ovat stereotyyppisesti, katsotaan myös paljon naisten alistamista – mutta sehän toisi katsojia, varsinkin, jos mennään Haluatko pornotähdeksi-kisan suuntaan, ja otetaan vaatteet pois (naisilta kai enimmäkseen?).
Ihmisten tirkistelynhalulla ei näytä olevan rajoja, mutta näissäkin ohjelmissa seurataan näköjään samaa yleismaailmallista trendiä: vähitellen mikään ei riitä, joten kaikki pornoistetaan. Tahdotko pornotähdeksi
-kilpailun naisvoittaja kuvaa palkinnoksi tunnetun amerikkalaisen miestähden kanssa. Osallistujiakin näyttää riittävän, ja (mies)katsojia tietenkin. Seuraavaksi voitaisiinkin järjestää lisää (silmän?)iloa heteromiehille, nimittäin Haluatko ilotytöksi. Kuvausten ajan harjoiteltaisiin tähdellisiä taitoja, kuten strippaamista ja aktia eri variaatioissa. Suorituksia ruodittaisiin armottomasti, mutta se vain koulisi ammattiin, jossa kuitenkin tulee himokkaasti hymyillä oli asiakas tai tehtävä miten vastenmielinen hyvänsä. Iltapäivälehtien mukaan prostituutio on glamoröösiä hommaa, ja jokaisessa ilotytön ns. haastattelussa ammatti kuvataan auvoiseksi. Rahaa tulee, kivaa on koska “tykkään tästä” ja ihan vapaaehtoisesti hommaan on menty. Mikä kellekin on iso raha, vaihtelee. Riskit ovat isot, eikä rahaa tule, ellei huoli yhtään asiakasta. On siis turha selittää, että ilotyttö voi valita asiakaskuntansa. Ne hehkeimmät miehet kun eivät usein ammattilaisen palveluita tarvitse. Monella on myös omakohtainen kokemus siitä, miltä tuntuu harjoittaa seksiä vaikka juuri nyt ei innostaisi, vähän särkee, toinen loukkasi ja on paha mieli… lisää vielä hieman puoleensavetämätön asiakas, tuiki tuntematon, joka haluaa asennossa, joka ei kuulu oman top10-listan kärkeen… joka mahdollisesti kertoo oman puolisonsa haluttomuudesta jynssätessään. Mutta kun tuli jo luvattua, sovittua tuo kellonaika, tapaaminen ja jos mielii pitää asiakkaansa, sopimukset on pidettävä, innosti tai ei. Toivottavasti raha motivoi, muuta motivaatiota tuossa on hankala nähdä.
Tästä päästäänkin tuohon vapaaehtoisuuteen. Enpä ole kuullut kenenkään mainitsevan toiveammatikseen ilotytön ammattia, enkä usko sen johtuvan vain aikamme suvaitsemattomuudesta. Miten myös voi olla, että ammatista siirrytään mielellään pois parempiin hommiin, kun se on mahdollista? On ex-ilotyttöä liikkeenharjoittajaksi ryhtynyttä, on ex-ilotyttöä juristiksi lukenutta, ja kasapäin sekä keskiasteen että akateemisia opiskelijoita, jotka valmistuttuaan toivovat pääsevänsä ihan oikean alansa töihin, ei “alan töihin”. Pretty Woman -elokuva esittää vain kauniit puolet prostituutiosta: varsinaista työtä ei näytetä, siitä puhutaan trivialisoivasti (”I just do it”), mutta lopputulema on kaunis – prinssi vie Tuhkimon sosiaalisille tikkaille, Tuhkimon status paranee huimasti ja rakkauskin on aitoa, ilmeisesti myös seksi. Ex-ilotyttö elää onnellisena elämänsä loppuun asti. Aina vain miehen ansiosta. Mutta jos prostituutio oli vapaaehtoista, kivaa, tyydyttävää, jees ammatti jne., miksi siitä piti päästä pois? Vainko siksi, ettei ammatti ole sosiaalisesti hyväksyttävä? Vainko siksi, että vanha ilotyttö ei enää ansaitse, eli pitää kuitenkin hankkia toinen tulonlähde? Pretty Womanin Vivian on nuori ja kaunis, ja silti erittäin kiinnostunut pääsemään “ihan kivasta työstään” pois.
Prostituoitu voidaan nähdä miehen fantasioiden heijastumana. Tytöt oppivat varsin nuorina, mitä heiltä odotetaan; niukkaa vaatetusta, kauneutta ja seksikyyttä, riippuvaisuutta ja tottelevaisuutta.
Prostituoitu on tuon kaiken ruumiillistuma. Ilotyttö on parhaimmillaan kaunis ja seksikäs, halukas ja tottelevainen. Häneltä voi edellyttää alistumista. Alistumisella voidaan tarkoittaa sitä, että koska hänelle maksetaan, hän tekee mitä asiakas haluaa. Sillä voidaan toki tarkoittaa alistumista alistumaan, merkityksessä “kinky”. Yhtä hyvin asiakas voi rahalla edellyttää vaikkapa dominointia tai vain “aloitteellisuutta”. Mutta aloitteikkaan prostituoidun pitää lukea asiakkaan ajatukset koskien sitä, missä asioissa ja miten aloitteita tehdään. Ei ole hyvä tehdä aloitetta hakemalla ratsupiiska jos ääneen lausumaton toive oli himokas hyväily. Prostituoidun pitää olla laaja-alainen: asiakas voi missä vaiheessa tahansa edellyttää mitä hyvänsä. Vaikka sääntöjä ja ehtoja voi asettaa, loppuvat prostituoidulta bisnekset nopeasti, ellei hän ole hyvä myöntymään. Riippuvainenkin prostituoitu siis on. Ilotyttö täyttää ne vaatimukset, joita tytöille asetetaan. Siksi hän on miehen fantasioden heijastuma. Lisäksi hänellä on valtti, jota toisilla naisilla ei ole. Häntä kohtaan ei ole muita velvoitteita kuin raha.
Vastuu näyttääkin olevan kaiken keskipisteessä. Vastuun kantaminen, tai lähinnä vastuuntunnottomuus johtui mieleeni joistain muistakin aikamme ilmiöistä. (Seuraava kannattaa lukea kokonaan väärinkäsitysten välttämiseksi.)
Nörtti on Wikipedian mukaan henkilö, joka, vaikka omaa teknisiä tai tieteellisiä taitoja ja ominaisuuksia, on usein sisäänpäinkääntynyt ja hieman epäsosiaalinen. Otaku taas on henkilö, joka on ylenpalttisen kiinnostunut jostain, yleensä animesta tai mangasta. Mutta mikä on seuraava:
Ominaisuuksia: Ylenpalttinen kiinnostus jotain seuraavista kohtaan:
1. Science fiction -sarjat
2. Sarjakuvat
3. Roolipelit
4. Moninpelit (osin sama kuin edellinen)
5. Anime, manga, scifi-kirjat jne.
Yllä mainittuja ominaisuuksia on toki naisissakin, mutta pienessä vähemmistössä. Ja, vaikka seuraava koskee jossain määrin myös tyttöjä, voidaan arvailla millaiset erilaiset motiivit ja muut reunaehdot heidän elämäänsä värittävät.
Viihdyn yleensä insinöörien seurassa, joten en dissaa heti nörttiyttä. Jos otaku tarkoittaa sitä, että myös jotain tietää Japanista, voin varmasti löytää yhteisiä puheenaiheita. Mutta tämä alakulttuuri näyttää olevan sellainen, jonka jäsenet kieltäytyvät kasvamasta aikuisiksi, eikä heidän näköjään edes tarvitse.
Naiset osaavat fanittaa asioita yli kaiken siinä missä pojatkin. Naiset tosin ovat yllä mainitussa genressä vähemmistönä, ja he kallistunevat historiallisiin, gootti- ja fantasiamaailmoihin päin ennemminkin kuin scifiin ja supersankareihin. Mutta ne naiset, jotka pelaavat, sanotaanko nyt Warcraftiä, millaisena he tottuvat näkemään esim. naiset? Isorintaisina, vähäpukeisina – vanha juttu. Juuri niin, kuin miehet ja tietenkin naiset pikkutytöstä lähtien ovat oppineet näkemään mainosten, elokuvien ja jopa sanomalehtikuvien naiset. Jälleen yksi tarpeeton ja erittäin dominoiva media lisää tuohon tarkoitukseen. LOTR, renekeijukaiset ja goottivamppyyrit meikkeineen ja korsetteineen demonstroivat haluttomuuttaan jäädä kodin vangeiksi, mutta päätyvät poikien fantasian vangeiksi. Vaihtoehtoisena harrastuksena voisi olla kotona tapahtuva, vaikkapa Kauniit ja Rohkeat -fanittaminen, joka useimmille naisille, varsinkin perheellisille, on mahdollista. Kauniit ja Rohkeat on niin yksinkertainen ja hitaasti etenevä, että äiti ehtii tehdä kotityöt samalla. Hän voi lähteä ruudun äärestä hämmentämään kattilaa, ripustamaan pyykit, katsomaan mitä lapsi itkee – tai toimittamaan 30-vuotiaan poikansa viereen ruoka-annosta, kun poika ei malta edes kylppärissä käydä kesken taistelun. Äiti tai “vaimo” ei oikein voi olla kuutta tuntia yhtä soittoa kädet ohjaimilla taistelun tuoksinassa, jossa levelit putoavat saman tien, jos on käytävä pyykkituvassa väärällä hetkellä. Varsinkin moninpeleissä pelaaja on vastuussa myös muille pelaajille, jolloin vastuu muista asioista saa väistyä. Fanittaminen ei ehkä ole huolestuttavaa, mutta on eroa siinä, miten ajanvietteensä haluaa keskeyttää tärkeämpien asioiden vuoksi. Puhutaan addiktiosta, jos prioriteetti alkaa olla hupi ennen velvollisuutta.
Luulisi pyykkivuorojen ja koliikkivauvojen kanssa painivien äitien pakenevan scifimaailmoihin. Pelaaminen ja “kaksnelosen” katsominen vaatii – näköjään – paljon aikaa, ja sitä monella naisilla, joilla ehkä on miehiä vähemmän vaihtoehtoja, ei ole. Tälläinen eskapismi on sekä käsittämättömän yleistä (lue: yleistä tiettyjen väestönosien keskuudessa) että mahdollista vain tietyille ihmisille.
Nelosen lyhyet uutiset, matelevajuoniset saippuaoopperat, iltapäivälehdet ja muu helposti sulatettava mainstream-kulttuuri ovat sellaisten vaihtoehto, joilla ei ole liikaa likvidiä käytettävissään eikä liiemmälti aikaakaan. Joka ansaitsee hyvin, ei piittaa vaatteidensa silittämisestä, ei ole vastuussa muiden vaatteiden silittämisestä, puhumattakaan lapsista, voi käyttää aikansa ja rahansa vailla vastuuta mistään, vaikka Anarchy onlineen. Riittää, kun muistaa käydä töissä, loppuilta ja -yö onkin käytettävissä kokonaan omaksi iloksi. Totuus on, että monet naiset joko ovat 24/7 kotitöissä tai palkkatyön jälkeen palkattomassa kotityössä. Monet pojat asuvat kotona kolmekymppisiksi asti, ja vaikka vastuuta pitäisikin ottaa omien vaatteidensa pesemisestä, usein silitys, ruoka ja siivoaminen jäävät muiden vastuulle, ja aikaa ja rahaa riittää sijoittaa itseen mielin määrin. Moni tyttökin ehtii harrastaa nuorena, mutta heidän vapaa-aikansa loppuu usein siihen, kun poikaystävä tai lapsi astuu kuvaan. Moni nainen myös muuttaa kotoa paljon ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Pyykkiä silittäessä talk show luonnistuu, mutta pelaaminen ei. Pinteestä ei päästä edes se, että lvl70-pelaajan ajasta osa kuluu tanssiharrastuksen parissa. Se on itseen sijoitettua aikaa, jossa vastuuta ei tarvitse kantaa toisten ikävistä jokapäiväisyyksistä.
Titan Quest ja Anarchy online ovat etuoikeus.
Aikaa vievän alakulttuurin jäsenyys on kytköksissä sosiaaliseen statukseen, sukupuoleen, luokkaan ja globaalisti myös “rotuun”. Vaikka obsessiivinen fanittaminen on normaalia ja saavuttaa huippunsa teini-iässä, jääminen vanhempien tai yh-äidin hoiteisiin aikuisena ei ole yhtään hellyyttävää. Aikuisen Wow-nikki manifestoi lähinnä odotusta olla naisen huolehdinnan kohteena loppuelämänsä.
Permalink
07.17.08
Posted in Friends, Japanese, Word and print tagged Dalby, geiko maiko geisha Japanese newspaper HS at 11:57 by krause
As the international edition of HS taking a summer recess, here is a brief summary of the news from the Japanese front.
Geisha and maiko were mentioned in the leading Finnish newspaper Helsingin Sanomat: Geishan ura houkuttaa jälleen japanilaisnuoria (Japanese teens again interested in the geisha profession) and Geishan työ painottuu iltaan (A geisha’s working hours are mainly in the evening).
The first article:
Walking down the narrow streets of Kyoto one may be in for a surprise. In the evening, around the corner, there might be a geisha on her way to meet her clients. Kyoto is known as the cradle of traditional Japanese culture, and for its geisha. Geisha have become a vanishing tradition, however.
The number of geisha peaked in the 1920’s, when there were around 80, 000 geisha, but since that the number has come down to around 1,000. The trend seems to have shifted. Asahi Shinbun newspaper reports there are now more maiko, apprentice geisha, in Kyoto than in the last four decades. The number of geisha hit the bottom in 1978 with only 28 maiko. Now, in Kyoto, there are a hundred. “Although the number of maiko began to decrease in all of Japan in the middle of the 1950´s, the Kyoto geisha community seems to have stabilized by the end of the 1990’s,” writes anthropologist Liza Dalby in the revised version of her Geisha book that will be published in the fall. Dalby studied the gaisha in Japan, living with them and studying their profession.
One reason for the recent interest towards geisha and maiko is their publicity in the media and the information in the Internet.
“I dreamt of becoming a maiko ever since I saw one on TV,” told Keiko, 16, to Asahi Shinbun.
Another newcomer is 17-year-old Ayano, who told she had searched the Internet. Only the Kyoto geisha have managed to keep their community strong. It could be one of the reasons why Kyoto maiko no longer are only local girls. Keiko is from Osaka and Ayano comes from Tokyo.
The background of maiko today differ from the olden days. Today’s newcomers aren’t necessarily trained in traditional arts. In the past a girl pursuing maiko career was usually trained in some art form, most often dance. It is also easier to be accepted as maiko today. In the past the biggest obstacle was to find a person to introduce the girl to the tea house matron. Now the ones aspiring to the profession just click away to the tea house home pages and send email directly to the owners.
The places where customers wine, dine, and enjoy the performances and company of the geisha are called tea houses, or ochaya.
Also the tea houses have changed with the times. “Most tea houses have remodeled their lounges to Western-type bars where modern customers can relax in comfortable chairs in the company of one or two geisha,” Dalby writes.
The entrance is no freer than to traditional socials on the tatami mats: money and networks count.
The second article says geisha and maiko take part in evening socials that start around 6 PM and end around midnight. During one evening they attend three or four parties, or zashiki. They converse with guests and perform dancing and playing instruments. For one zashiki they are payed 25 000–35 000 yen, so one night makes 600 euro. In addition they might get tipped or attend occasions in the afternoons. A popular geisha of Kyoto earns approximately 120 000 yen (ca. 720 euro) and her annual income is 28 800 000 jeniä (ca. 172 000 euro).
Permalink
07.04.08
Posted in Dance, Japanese at 12:31 by krause
It’s been a while since I posted anything in the dance category. I thought I’d blog some neat clips for those not active in the Internet meme scene.
(I’ll post these as links and embedded media, because the bug in Wordpress doesn’t show embedded media correctly. Hope this will be fixed in the near future.)
Some interesting popping, locking and other hip hop videos:
Cooked spaghetti, anyone?
http://youtube.com/watch?v=UYFDYX4i2EY
Popping
http://youtube.com/watch?v=4OPM3ex1jrk
More cooked spaghetti
http://youtube.com/watch?v=EcUF3vGgwNc
And then this: What superb isolation and synchronization!
Let me introduce to you: はむすんサーブ Hamutsun saabu (Hamutsun serve) （Don’t ask, no understand)
http://youtube.com/watch?v=yY5et2t2dn4
Permalink
Posted in IT, Japanese, Pedagogy at 10:52 by krause
Länsimaalaisellekin upea lelu, sillä se ei ole lelu ollenkaan: Kanji stylus -”peli”, joka lähinnä siis opastaa kirjoittamaan kanjit oikein, kynäsiveltimellä. Bimoji toreeningu (bimoji training tai 美文字 トレエーニング 
Nintendon sivuilta.
Ja näin se käy: (Oikeasti hommaan päästään noin 1:20)
Beautiful kanji training video @ youtube
Tässä taas ihanasti äännöskonetta käyttänyt aikuinen kokeilee taitojaan alkeistason merkkien parissa ja saa ankaralta opettajalta yksityiskohtaiset palautteet ja pisteet jokaisesta kanjista ja jopa piirrosta / vedosta.
Bimoji training @ youtube
Permalink
06.30.08
Posted in Gender, IT, Japanese tagged real doll, robotti, seuralainen at 12:53 by krause
Näppärästipä IT-viikko nimesi juttunsa netissä: Robottivaimo saapuu vuonna 2050 (Olli Sulopuisto 26.6.2008). Vielä näppärämpiä ovat tietenkin alla jatkuvat lukijoiden kommentit. Kyllä huomaa, mikä on IT-viikon kohdedryhmä. Ja juuri kohderyhmä sitä näyttää lukevan.
Lisää kielikukkasia, vaikkei niinkään gender-asioissa. Ihan vain tavallisen sivistynyttä kielenkäyttöä edelleen IT-viikolta:
“Robottiseksi voi auttaa esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat yksinkertaisesti niin rumia tai”
(Tuomas Linnake 15.10.2007)
Kommenttien perusteella on todettava, että
{
datailija = mies;
while (heteroMies = true) {
Needs .to.f***;
System.out.println(”Datailijan täytyy panna naista“);
}
}
“..vihdoin nörtit saa jotain ketä pökkiä”
“..Kiva seuralaisrobotti on rauhanomainen olento. Kiva, rehti ja reilu. Robottien nousu ihmisten kumppaneiksi tapahtuu varmasti samanlailla kuin mustien ja muiden alempien olentojen. Ei tästä ole kauakaan kun bionainen ei saanut äänestää vaaleissa ja vieläkin monet on sitä mieltä.”
Valkoinen (?) nainen on vielä ok, mutta sitten on alempia olentoja, kuten mustia ja robotteja? Vai onkohan kommentoija osa tuosta “monet on sitä mieltä” -porukasta?
Japaniinkin tämä liittyy, vaikkakin siltä ajalta, kun olin Japanissa itse. Japanissa kehiteltiin erittäin iihmisen oloinen robotti, androidi ReplieeQ1Expo, jonka kanssa kommunikoineet ihmiset kuulemma saattoivat unohtaa, että kyseessä ei ollut ihminen. BBC:n vanha juttu aiheesta kuvineen.
Japanilainen Doll no mori ドールの森 (Nukkien metsä, Nukkemetsä, Nukkela) myy seksipalveluja, joita tuotetaan nukkien avulla. 70 minuutin nukkeleikki maksaa 13 000 yeniä, noin 100 euroa. Haastattelussa Levyn kirjaa varten omistaja Kimura kertoi, “ettei heidän tarvitse olla huolissaan tyttöjen ilmaantumisesta töihin”. Ilmeisesti se on vaarallisessa bisneksessä ainoa tai suurin huolestuttava asia.
Nukkevalikoimassa on vain tyttönukkeja, joka ei liene yllättävää. Naisiakaan ei juuri löytynyt, mutta Japanissa ollaankin vielä kiinnostuneempia nuoruudesta kuin lännessä. Nukke kannetaan huoneeseen saakka. Se painaa 26 kiloa, sen nivelet taipuvat 45 astetta. Nukkea ei saa purra, pistää, viiltää, polttaa tai muutenkaan vahingoittaa tai liata. Aikuisten leluilla ei saa leikkiä. Nukkeleikki on ainoa sallittu leikki, ja silloinkin on toki käytettävä ehkäisyvälineitä, ettei tule androidilapsia tai tyttö saa tartuntaa. No, japanilaiset ovat kyllä erittäin pe… pedanttia kansaa, joten nuket varmasti säilyvätkin puhtoisina pupusina seuraavalle nukenmakaajalle.
Levy näyttää näyttävän vihreää valoa kaikenlaisille “itseilmaisun muodoille”, sillä hän käyttää niukasti sanoja sen vaihtoehdon kuvailuun, jossa joko prostituutiota tai palvelujen käyttämistä ei pidettäisi toivottavana, tai jossa pariskunta tai sen puolikas ei innostu “kolmansista osapuolista”. Vaikka Levy kirjoittaa tutkijamaisesti, saan sen vaikutelman, että Levy kannattaa sekä prostituutiota että nukkeja.
Mihin jäi tunne, siis psyykkinen tunne, esimerkiksi rakkaus? Jospa yhdistän seksin siihen?
Ehkä kaikki tämä pitääkin nähdä silmät neliskanttisiksi datailleiden vaan ei deittailleiden yrityksenä sosiaalisesta vaan ei fyysisestä kyvyttömyydestä sekä mielikuvituksen mätänemistä johtuvan yksinäisyyden peittoamiseksi. Ei kai se, että vuosikausia tietokoneensa kanssa lapsena leikkinyt ja aikuisempana seurustellut otaku vaihtaa kaksiulotteiset kuvansa kolmiulotteiseen koneeseen paranna hänen sosiaalisia taitojaan? Jos kokee olevansa epäonninen parin etsimisessä, olisiko viisasta sijoittaa 13 000 yeniä koneen sijasta vaikkapa kurssiin, jolla opetellaan ihan perustavanlaatuisia sosiaalisia taitoja? En siis puhu iskukurssista, sillä se ei opeta kovin syvällistä psykologiaa eikä todellista toisen ihmisen kohtaamista. Pelkkä snippettien copy-pastettaminen ei tee koodarista hyvää, vaan syvällinen aiheen ymmärrys, jonka saavuttamiseksi on sekä käytettävä hieman aikaa että hieman harjoiteltava asiaa käytännössä. Myös sosiaalinen kyky kasvaa vain ymmärtämällä kanssakäymisen peritaatteet ja olemalla tekemisissä oikeiden ihmisten kanssa. Olisikin mielestäni tilausta botille, joka harjaannuttaa sosiaalisesti rajoittuneita verbaaliseen inputtiin, fyysiseen inputtiin, tulkitsemaan feedbackiä, reagoimaan siihen kaikille osapuolille mukavan kokemuksen aikaansaamiseksi.
Permalink
06.29.08
Posted in J-Design, Japanese, Wafuku (kimono) at 15:16 by krause
In the Western world, the swastica has become a hated symbol. Not many Westerners know that the swastica, or gammadion is an ancient symbol of any lucky or auspicious object, and in particular a mark made on persons and things to denote good luck. Japanese maps are filled with manji, or swastikas. The map legend clarifies they mark the spots of Buddhist temples (tera):
But what should one think of this haori jacket on sale at kimono flea market Ichiroya:
Even the seller seems to think this is not a manji but a swastika: “…seems to be used at the restaurant as work clothes. It has a unique war atmosphere, including flags of Japan and Nazi Germany with combat plane motif.” I suspect the evel symbol is actually a happy one, as aviators used it commonly as a good luck charm. Even American aviator Matilde Moisant wears one:
I suspect the symbol is thus a manji. Manji is the name of the symbol in Japanese. It is a kanji, a character of Chinese origin: U+534D 卍 or 逆卍 (gyaku manji) and U+5350 卐. The manji symbolizes Dharma, universal harmony, and balance between opposites. “When facing left, it is the omote (front) manji, representing love and mercy. Facing right, it represents strength and intelligence, and is called the ura (rear) manji.” (Source: Wikipedia)
As I am poorly informed, I’ll leave the question unanswered.
A traditional yukata fabric design (wakgara) called sayagata (紗綾形) features a manji: 
As the manji is not associated with Nazism in Japan, it is widely used as decoration. This michiyuki coat has woven manji: 
This bag also features a manji: 
In Japan, manji are also used as family crests, kamon: 
Otonomiya’s site displays manji kamon used to decorate kimono.
Blogger Tatamishokunin (de gozaimasu) arranged the tatami mats as manji and gyaku manji:
The small square tatami mat is a half width mat used to cover the tea hearth.
The Origamist has folded a manji origami box: 
It seems the manji is used in Japan facing both ways. Google finds less of the reverse manji in Japanese context and more in the German context, though, but that might have to do with the logic Google uses.
Symbols are as culturally relative as anything else. Still, we live in a globalized world, so there is certainly need for reciprocal sensitivity.
Permalink
05.21.08
Posted in F-Design, Wafuku (kimono) tagged design, F-Design, Finland in Japan, Marimekko, wafuku at 20:18 by krause
Some time ago already I bought some fabric to make an obi for my purple tsumugi awase. I found striped blue/purple viscose/cotton fabric so stiff it almost doesn’t need stiffener. I was browsing some of my favorite obi links and found…
 |
that a Japanese woman had thought Marimekko was perfect for sewing an obi. |
 |
And what’s funny, obi means also stripe, not only belt or sash. So the bag (or fabric) is named OBI in Japanese. (Click on image to surf to seller.) |
Well, we the round eyed, we like the Oriental stuff. But hey, Marimekko looks great as an obi, and evidently the cotton material is ok, too. Works well with a more modern kimono like this:
Wafuku (Japanese traditional clothing, e.g. kimono / yukata / obi) are not the only traditionally Japanese goods manufactured in Marimekko motifs. I need one of these Marimekko kotatsu covers:
 |
If you don’t believe kotatsu covers are a big thing, visit the site by clicking on the image. |
Permalink
05.13.08
Posted in Japanese, Uncategorized, Word and print at 15:56 by krause
The first one is Finland-related, too. This is a map dating back to the Chinese Revolution (1911). It was published in Japan in 1914. For Finns the Russian bear is not surprising.
Image above is from http://diglib.princeton.edu
Click the image above to examine parts of the map in detail.
(Selected area marked by a blue border may be zoomed in using + and - keys;
move around and select area by clicking on the smaller map.)
Also Finland seems to have made it on the map, but in “fabric”, maybe suggesting impermanence. Many nations in southeastern Europe and Africa have been stitched together like a quilt, maybe to suggest fluctuation. America is monitoring the situation in the lower right corner wearing a tall top hat and a rifle in his hand.
[Note! All characters here should be read from right to left, as I copied them from the map that way. All romanization is from left to right, however.]
The Chinese characters are 蘭芬 (”Finland” in traditional Chinese, pronounced fēn lán). 芬 (fēn) means fragrance, aroma; perfume and 蘭 (lán) means orchid. What a beautiful name for Finland in Chinese! Of course orchids do not come to mind first when thinking of Finland – but the Chinese as well as the Japanese allocate kanji or hanzi for things also according to sounds / fonemes. As Fen lan sounds just about right, they will then pick characters with that particular pronunciation, try to somehow find two that match (as flower and fragrance) and, voilà, a country has been given a name.
In Lapland, the katakana syllables ラコ form kora, Kola Peninsula or Kuola in Finnish. 島半 (hantoo) is Japanese for “half-island” or peninsula.
Germany is a wild hog pierced by arrows from Japan, “Gritain” or Great Britain, and Russia.
Japan I can’t interpret. It seems to be a man with the Japanese flag on his chest. And as Japan was strongly in Korea, there is a small similar man leaning against the Cinese pig, too. I don’t know enough of Japanese clothing of that time to even try to guess the closer meaning of the guy. The map was printed in Japan, so I suppose it is not the most insulting of puns in this map. I can tell China is holding a giant looking glass over Japan, however. Formosa, or Taiwan, is being trampled under China’s feet.
Permalink
05.12.08
Posted in Japanese, Word and print at 14:39 by krause
This week I stumbled upon some interesting old prints from Japan.
The first is Baika Women’s University Library collection that consists of 167 crêpe-paper books (including those printed on thick Japanese paper) published by Hasegawa Kobunsha as well as other publishers.
The site is somewhat hard to navigate if you don’t know Japanese. Start with the Introduction – and click on the menu items on the left (they are in Japanese) and then click on the English version link at the top right corner. You will have to do this separately on every page. The flash interface is nice, but images aren’t bigger than the one above. The stories are complete scans, thouhg 
To straight away choose a story to view, go to the index and click on any item.
The second interesting print is an Edo period anatomy scroll (Kaibou Zonshinzu) at the Tohoku University Library in Japan.
The scrolls are painted in 1819 by Kyoto-area physician Yasukazu Minagaki. According to the Keio University Library (where these documents are currently stored), the two scrolls contain 83 illustrations based on Minagaki’s observations of over 40 bodies. The illustrations differ from their Western counterparts as they depict – in this case, probably convicted criminals – in a “realistic” way. Western anatomy books usually remove all gore, fluids, facial expressions etc. from the illustrations.
The third book is a free downloadable book “Japanese Costume” at the Internet Archive, published in 1923 by the Field Museum of Natural History in Chicago.
And finally, there are some interesting rare books in the collection of the Library of the Diet 国立国会図書館. Here, for example, is a painted scroll depicting a dance (the Japanese title says iat is a dance “map”, maybe instructions? Not many Japanese can read the italics of the scroll, and certainly not me. There are also wood block prints:
Utagawa Hiroshige (歌川広重) : 江戸近郊八景之内 (Edo kinkou hakkei no uchi)
Permalink
« Previous Page — « Previous entries « Previous Page · Next Page » Next entries » — Next Page »
