11.30.07
Posted in Dance, Friends, Gender at 15:54 by krause
Osis, kaudenavajaiset 2007, disko. Seison kahden tanssikerholaisen miehen kanssa lattian sivussa, ja osislainen mies, jolla on sanojensa mukaan tyttöystävä, tulee ja todella lujaa ja isosti kouraisee minua takapuolesta. Tanssikerholaiset miehet katsovat hämmästyneinä päältä, ja huomaan, että he ovat valmiita tarvittaessa toimiin puolestani. Ihana huomata, miten he valpastuivat heti, äimistyivät ja jopa paheksuivat aivan siinä missä minäkin, sekä juttelivat asiasta kanssani ystävällisessä ja kannustavassa hengessä. Totesin, että näköjään, jos minä en ole mitään, niin eivät edes he ole mitään, sillä heidän “riviirilleenhän” klähmijää tuli. Seurustelin aivan selvästi heidän kanssaan, ja kuka sanoo, etten olisi voinut olla kumman tahansa tyttöystävä. Mutta siitä huolimatta minua näköjään voi kouria heidän silmiensä allakin. Tähän on pari vaihtoehtoista selviytymisstrategiaa: voi ärtyä ja hankkia loukkaantuneen vihamiehen pienessä yhteisössä, jonka jäsen pitää ja haluaa olla; voi olla kuin ei huomaisikaan; tai voi suorastaan mennä mukaan “huumorimielellä”. Huumori on tuosta kaukana, sillä minä voisin loukkaantua, miehet olisivat voineet loukkaantua ja jopa suuttua minulle oikean syyllisen sijasta.
Olen pari kertaa ollut osin samassa seurassa diskossa, jossa yleensä ennätysajassa joku liimautuu kylkeen, jos erehdyn liian kauaksi seurastani. Aluksi väitteeni siitä, että näin useimmiten käy, ei oikein uponnut, mutta myöhemmin arviot olivat: “Hei, sä sait taas heti ihailijan.” “Ja olisit nähnyt kun koko toi rivi kattoi sun tanssia.” ” En olisi uskonut, mutta näköjään pitää paikkansa. En vaan ole koskaan nähnyt ihan tossa mittakaavassa aiemmin.”
Mietin, että yleinen näkemys tuntuu olevan se, että minulla ei voi olla valittamista, tai että minun kadehtimiseni on loogista ja perusteltua. Olen eri mieltä. Siinä, että seurassani olevien miesten, olivat varattuja tai eivät, joutuvat jatkuvasti pitämään huolta minusta ja toimimaan portsareina, järjestysmiehinä ja body guardeina ei ole mitään hauskaa, ei varmastikaan miesten itsensäkään mielestä. Olen vaikeaa seuraa baarissa, kun aina saa olla valppaana hätistelemään kutsumattolmia vieraita kauemmaksi.
Eilen loppuillasta tuli vielä narikassa joku kutittelemaan käsivarresta, joka suuresti jo nauratti minua. Lähestymistapa oli uusi. Siitä saakka kun tämä alkoi, eli joskus vähän päälle kymmenvuotiaasta, olen tärmännyt mielestäni kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin versioihin klähminnästä. Mutta tämä oli jo hulvatonta: “Kuti kuti”, rapsuttaa aivan tuiterissa oleva hyväntuulinen nuorimies käsivarttani, vaikka juttelen ryhmämme kanssa. Pojat valpastuivat heti, mutta heitäkin rupesi naurattamaan, kun minua hihitytti. Absurdi tapa, mutta pojat totesivat, että ilmeisen toimiva, sillä se sai minut nauramaan eikä ärtymään.
Uuh, ääh, osa kaksi
Kalle, siis helsinkiläinen disko Kaarle XII. Olen oppilaiden kanssa tanssimassa, kun erään tanssioppilaan tuttu lähestyy. Minua varoitetaan etukäteen siitä, että mies on täynnä itseään. Mies hoippuu paikalle ja katselee minua kiinnostuneena ja kysyy: “Kukas tämä kaunotar on?” Oppilaani vastaa: “Tämä on tyttöystäväni”, ja halaa minut kainaloonsa. Yritän näyttää täysin lumoutuneelta hymyillessäni ja katsoessani miestä yläviistoon. Istahdan penkille, ja saan Tulokkaan viereeni. Istuutuessaan hän jo ojentaa kätensä ja kun hän pääsee penkille on hänen oikea kätensä jo sujahtanut selkäni takaa pakaralle. “Olet siis ystäväni tyttökaveri?” Vakuutteluni ei vakuuttanut, tai sitten Tulokas ei välitä tuttunsa tunteista. Vaikken reviiriajattelusta pidäkään, tässä kyllä mentiin ensinnäkin minun reviirirajojeni sisälle, ja koska Tulokkaan tapaiset miehet oletettavasti ovat erittäin kiinnostuneita “omista reviireistään” eli mm. “naisistaan”, kokeilimme yhteistuumin tyttöystävä-lähestymistapaa. Ei toiminut, ei. Luullakseni Tulokas kyllä saattoi uskoa minut oppilaani naisystäväksi, mutta ei se estänyt häntä jatkamasta: “Miten olisi ihana ja ylellinen illallinen jossain hyvässä ravintolassa, mä voisin tulla hakemaan sua.. eikä ton tarvitse koskaan tietää.” Huh, jos oletetaan oppilaani ajattelevan monogaamisesti. Ehkä tässä kulttuurissa se on kuitenkin turvallinen ajattelutapa, kunnes ehkä toisin todetaan. Jos todella olisin ollut oppilaani tyttöystävä, ja jos mies sattuisi olemaan mustasukkaista laatua tai sellainen, joka ei osaa ajatella, olisi perheriita ollut valmis. Syy olisi hyvin voitu laittaa minun niskoilleni ja väittää, että flirttailin. Tässä kokeilussa olin onneksi vain tuttu, enkä perhettä, minusta ei oltu mustasukkaisia eikä siis kukaan loukkaantunut, paitsi minä, jonka takapuoli kyllä sai illan annoksen hierontaa. No, minua ehdittiin onneksi varottaa Tulokkaan meitä lähestyessä, joten klähmintä ei tullut yllätyksenä. Tyttöystävä-kortti vedettiin kyllä aika yllättäen esiin, mutta mielestäni pelasin hyvin mukana. Kun tuo pokeri on niin muotia, pitäisikö tällä pokerinaamalla osallistua?
Permalink
08.19.07
Posted in Gender at 22:27 by krause
Naisena olemisen ihanuutta kirjaava listani jatkuu: Lux-diskossa tanssimassa paritansseja (bugg, fusku, diskosamba, muu sovelias) noin mainosmielessä ikään. Kävelin jonossa muiden tanssijoiden kanssa käytävällä, kun tuntematon mies yhtäkkiä pisti käsivartensa jonoomme, suoraan korsettimallisen toppini etumukseen, venytti sitä tunkien toisen kätensä sisään kaula-aukosta heilutellen sormiaan! Hölmistyin täysin, vaikka olenkin tottunut törkeään käyttäytymiseen, enkä sekuntiin osannut reagoida. En halunnut pilata kenenkään, kaikkein vähiten tanssimaan tulleiden ystävieni iltaa ryhtymällä riitaan, joka liikaa juoneen henkilön kohdalla on toivoton urakka ja todennäköisesti myös mahdoton voittaa järkevällä tavalla. Annoin siis luunapin hänelle, otsaan, kuin koiralle tai lapselle. Naistanssija kertoi muille tanssijoille näkemänsä, päivitellen teon törkeyttä. Otin vahingon takaisin (vitsi, vitsi) moikkaamalla vanhoja tanssituttujani, miehiä, jotka eivät olleet vielä huomanneet minua, lähmäisemällä heitä yhtä aikaa kankusta. Heitä lähinnä tuntui naurattavan, mikä ei ollut, varsinkaan toisen heistä tuntien, suuri yllätys – ja tietenkin minulle myös jonkinlainen hutera synninpäästö. Aivan ilman itsekritiikkiä ja omatuntoa en sentään noin käyttäydy. Onkohan niin, että miesten into klähmiä kertoo heidän halustaan toimia kuten he toivoisivat heitä kohtaan toimittavan? Mene ja tiedä. Usein miehiä näyttää ilahduttavan yllättävä taputtelu. Itse alan hieman kuitenkin kyllästyä jatkuvaan kähmiskelyyn, jota tietenkin voi odottaa baarissa (vaikka ei se silti tee siitä hyväksyttävää tai varsinkaan kovin vaikuttavaa), mutta jota pakoon ei pääse lavatansseissakaan. Tälläistä, siis ei mitään uutta, länsirintamalla.
Permalink
08.16.07
Posted in Dance, Gender at 00:54 by krause
I was watching Boston Legal on TV while stretching and there was a nice continuation of Sillä Silmällä, a show where a bunch of gay men style a heterosexual man, redecorate his home and coach him to an encounter with his girlfriend etc. I only saw a glimpse of this episode, but I managed to see two male (and at least in the series, heterosexual) lawyers dance in a closed position. The senior was practicing “for his wedding,” he said, the Mambo, and the younger lawyer just joined him in the most natural way in a closed position for quite a few phrases. They showed both a general view and – actually nice – footwork. The following is in German, but if you don’t understand, it doesn’t really matter. Mostly they are speaking business after they finish discussing mambo as embodiment of heart beats. Edit: Denny: It’s not on the one. It’s not the mambo. It’s a feeling, a heartbeat. Ka-chang, ka-chang, ka-chang!
Denny copies this scene from the movie Dirty Dancing, (1987 with Patrick Swayze and Jennifer Grey) where Johnny tries to teach Baby to dance, but she steps on the one forcing them to start over and over.
[kml_flashembed movie="http://www.youtube.com/v/TbFlKFRXr64" width="425" height="350" wmode="transparent" /]
The senior partner was leading, as you would suppose, if he is practicing for his wedding, and the younger guy did some spins returning smoothly to the closed position. The execution of spins was not at all shaky, but confident. AND the purpose was not to make anyone laugh (keeping in mind the series’ humoristic touch), the scene was pretty natural, the moves were not funny but well-rehearsed, and they were not portraying gay people or trying to get something funny out of one gay, one straight person dancing together, like in Police Academy. More of this! And more of well-executed amateur partner dancing scenes instead of locking one’s elbows straight or twisting the arms while doing under arms… Very stylish indeed.
Permalink
08.15.07
Posted in Gender at 00:11 by krause
I was standing on the bus stop wearing a pair of wide, black jersey pants, a white piqué t-shirt, and high heeled two-tone shoes. Not that sexy, in my mind. This always happens, and although it sounds self-centered to others, too confident to others, or just impossible to some people, it always happens… that men passing by in their cars turn their heads or even stare so that I sometimes worry about their safety. This time the speed must have been around 80 km/h, the car was a medium sized truck, and the chauffeur was actually waving at me, the tap-dancer-wearing-a-top-hat kind of way, you know. Yikes. When I got on the bus, I had counted 12 male drivers that took a prolonged glance at me, while driving at the above mentioned speed. No wonder things happen.
When the bus reached a cross walk at Mannerheimintie / Töölö, I almost got a heart attack: the driver somehow gets stuck honking the horn wildly. Then I see this woman, who had been crossing the street taking her time, as she was right: there were no traffic lights, but there was a cross walk. The driver then continues to swear (v***u, v***u s****na) and so on. After driving a while, still cursing aggressively, the driver, again, honks the horn. Automaticly I think there is another adventurous but stricktly speaking correct person crossing the street – but no, there is no (other) reason – other than the previous, slowly walking woman. “Crazy bitch. Fucking bitch!”
I felt like being a man for a while. Is there nothing positive in womanhood? Oh yes, I forgot, being long haired and slim, that is being ogled at the bus stop. I realize the street walker could have been a man, but would he have become a bitch? Oh yes the driver, he was a man.
Permalink
08.12.07
Posted in Dance, Gender at 12:16 by krause
Riutanharju, a dance pavillion open during summer time only near Riihimäki, I think. My shoulder is annoying me, but I try to make the most out of my outings anyway. Can’t really stop living, either. Painkillers are on the menu the following day, but please give me an otherwise good dance night. No.
A definition of an invitation to dance: I remember dancing with him once before, this same summer, at Pavi, a pavillion near Helsinki. I immediately recognized him as the person who, at Pavi, had ordered me to slide my left arm further around his shoulders, as dancers of Tango Argentino usually do. I didn’t like his tone of voice, and I don’t enjoy dancing like that, so I kind of ignored the “request.” What does he do? He grabs my arm and MOVES it around his neck. I try to humor him, but my following deteriorates, my breasts get squashed – no, I think, and slowly try to wiggle my hand down to his right shoulder. So he throws my arm by the wrist around his neck once more, and commands me to keep it there. I ask him why. He tells me: “Because he enjoys it.” I take my hand back to the proper shoulder and reply: “I can’t follow like this.” We dance on, but at least I am not having fun.
So, he asks me to dance a Waltz at Riutta (Aug. 11, 2007). I don’t know whether he remembers me, or the hand episode – but I do. Still, as the rules and regulations are what they are, I politely agree to dance with him. And… this time he wants to squeeze his really soaking wet, sweatty face against my cheek. No way, although I would do it happily with any of my friends if they accept my wet face. But this guy is not my friend, he is the one that treats me like some subordinate and forces me into positions. And now his cheek – no way. So I extend my back and assume a good frame, which naturally tilts my upper body somewhat farther away from his face. He goes: “This is not competitive dancing.” “No, ” I reply, “but as it is, I happen to be a competitive dancer.” “This is social ballroom.” “Yes, I agree.” “Press your forehead next to mine!” he orders me. And I go:”I’d rather not.” And hecommands me again. So I ask him (still while trying to move on the floor): “So I have no say in this?” “No. You’re a woman. Not when speaking of these matters.” (In Finnish he said: “… tässä asiassa” evidently meaning partner dancing.
Woo. So I told him I thought it was best for both of us if he just escorted me back to where he asked me to dance, since it was clear neither of us enjoyed it. Evindently women do have a say, since he immediately did what I asked. 
Did he realize that I was going to discuss this with my friends, and that all followers, and also many leaders (if not all, as it later turned out) would agree with me on his rude behavior. “No, you’re a woman. Not in these matters.” Yeah.
Later he was sitting on a bench watching me and my female friend waltzing by. My female friend is a very good leader, and I was enjoying the dance – and enjoying it a whole lot more than the forced, odd waltzing position he was bending me into. He didn’t look happy. I really don’t feel sorry for him. And I won’t feel the least sorry for not being asked to dance by this impolite bodybuilder, not even if he were the last leader on Earth. And he won’t be, because I can choose to be one whenever I want.
I have dumped someone in the middle of a dance only once before. He showed his tongue in my ear after pulling my hair and locking my head into a tilted position – and not letting go after having been asked. Extracted from the Memoirs of a Follower. (Yet to be written)
Permalink
07.23.07
Posted in Gender at 02:26 by krause
How about going to a dance, I mean a mainstream social ballroom dance, and getting fondled front and back? I have come across some really invasive ones before, but these were new: When leading an under arm turn the leader uses his other hand to brush across my breasts. Yes, in plain view, no mistake. He then does the same a few times a while later, but this time letting his free hand brush over my behind. And me? Well, he is a good leader, so I wouldn’t want to irritate him by snapping out at him… sooo, I tell him a few times: “Hmm..” and “Ooooukaaaayyy?” in a meaningful tone. The last hint was a Finnish “noh, noh” *wink wink*, but no, I don’t think it helped. He suggested to me, two nights in a row, to leave the dance in his company, in order to… you get the picture.
Permalink
« Previous Page « Previous Page Next entries »
