07.21.08
Posted in Gender tagged implants, pole dancing, pornographization, sexualization at 22:12 by krause
When I was younger, it was make-up, and maybe a mini skirt. A while ago it was the thongs pulled high above the jeans. For a long time it has been the latex corsets on goth girls. What else can be imposed on young girls to make them both appear and want to appear sexy, “more adult”, more like a porn star? According to the statistics of American Academy of Plastic Surgeons, nearly 4,000 teenagers, ages 18 and younger, underwent breast augmentation last year, more than a 24 percent increase from the year before. Sure, it’s an American phenomenon, it can’t happen here. No, it can’t, but it would, if it could. In Finland, other than reconstructive plastic surgery is usually not performed on minors nor is there advertising aimed specifically at minors. But, teens aren’t blind, and they will notice marketing targeted for over 18-year-olds, too, as we well know. As augmentation isn’t (yet?) performed on minors, what are the consequences of sexualization of young girls? A report published 2007 by the American Psychological Association lists cognitive and emotional consequences, sexual consequences, problems in mental and physical health, and impact on attitude and belief.
Now, if breast enlargement isn’t a huge problem in Finland, sexualization is. And it has impact on others, too. An anonymous commented he was attracted to faux breasts already when in school. Now real women do not at all meet his expectations. He is restless and constantly searching for something unreal.
All sorts of phenomena creep into mainstream. Although sex and sexuality hardly are dangerous, demeaning, sexist, or immoral per se, it is still symptomatic that girls, their looks and their activities and behavior all resemble more and more that of strippers and porn stars. It could be all right, but (now) strippers and porn stars are mainly projections of (hetero) male desires. So, my teen daughter, how about mom taking you to your pole dancing lesson today?
The policy page says: “Pole Fitness is a unique exercise program that allows you to experience a full body workout…” “Pole Fitness offers a variety of benefits, both physical and psychological. Physically, you are able to burn calories…” “As for footwear, you can usually go barefoot or wear dance slippers…” The class seems to be marketed as an effective, fun fitness class.
Will you check out the high heels the woman in the picture is wearing? And yes, nowhere is it stated that the class would discriminate against men participants. However, in the picture, there is a woman. And “…information on bachelorette/birthday/girls night out parties…” But if my man wants to join, just so he can entertain me in my bedroom (that naturally would have to have a pole installed). And finally: You naturally need to dress in black underware for class, don’t you?
Now, come on, my teen daughter. This is just plain natural. Or maybe I’ll take you to a circus acrobatics class, instead.
Permalink
07.20.08
Posted in Gender, IT, Pedagogy, TV and movie, Wafuku (kimono) tagged nörtti, otaku, pelit, Pretty Woman, Tuhkimo at 14:44 by krause
Haluatko miljonääriksi – Tahdotko huippumalliksi – nyt myös Haluatko pornotähdeksi. Mitä seuraavaksi? Tahdotko ilotytöksi? Big Brotherin ja Temptation Islandin seuraksi vaikkapa Slave auction, jännittävä tosi-tv, jossa vaihteeksi kilpaillaan katsojien ja / tai osallistujien äänistä, mutta tällä kertaa etsitään parasta itsensä nöyryyttäjää. Suljetaan kaikki kinkyt farmille tai linnaan ja katsotaan miten toisille tulee paha mieli. Jos roolit ovat stereotyyppisesti, katsotaan myös paljon naisten alistamista – mutta sehän toisi katsojia, varsinkin, jos mennään Haluatko pornotähdeksi-kisan suuntaan, ja otetaan vaatteet pois (naisilta kai enimmäkseen?).
Ihmisten tirkistelynhalulla ei näytä olevan rajoja, mutta näissäkin ohjelmissa seurataan näköjään samaa yleismaailmallista trendiä: vähitellen mikään ei riitä, joten kaikki pornoistetaan. Tahdotko pornotähdeksi
-kilpailun naisvoittaja kuvaa palkinnoksi tunnetun amerikkalaisen miestähden kanssa. Osallistujiakin näyttää riittävän, ja (mies)katsojia tietenkin. Seuraavaksi voitaisiinkin järjestää lisää (silmän?)iloa heteromiehille, nimittäin Haluatko ilotytöksi. Kuvausten ajan harjoiteltaisiin tähdellisiä taitoja, kuten strippaamista ja aktia eri variaatioissa. Suorituksia ruodittaisiin armottomasti, mutta se vain koulisi ammattiin, jossa kuitenkin tulee himokkaasti hymyillä oli asiakas tai tehtävä miten vastenmielinen hyvänsä. Iltapäivälehtien mukaan prostituutio on glamoröösiä hommaa, ja jokaisessa ilotytön ns. haastattelussa ammatti kuvataan auvoiseksi. Rahaa tulee, kivaa on koska “tykkään tästä” ja ihan vapaaehtoisesti hommaan on menty. Mikä kellekin on iso raha, vaihtelee. Riskit ovat isot, eikä rahaa tule, ellei huoli yhtään asiakasta. On siis turha selittää, että ilotyttö voi valita asiakaskuntansa. Ne hehkeimmät miehet kun eivät usein ammattilaisen palveluita tarvitse. Monella on myös omakohtainen kokemus siitä, miltä tuntuu harjoittaa seksiä vaikka juuri nyt ei innostaisi, vähän särkee, toinen loukkasi ja on paha mieli… lisää vielä hieman puoleensavetämätön asiakas, tuiki tuntematon, joka haluaa asennossa, joka ei kuulu oman top10-listan kärkeen… joka mahdollisesti kertoo oman puolisonsa haluttomuudesta jynssätessään. Mutta kun tuli jo luvattua, sovittua tuo kellonaika, tapaaminen ja jos mielii pitää asiakkaansa, sopimukset on pidettävä, innosti tai ei. Toivottavasti raha motivoi, muuta motivaatiota tuossa on hankala nähdä.
Tästä päästäänkin tuohon vapaaehtoisuuteen. Enpä ole kuullut kenenkään mainitsevan toiveammatikseen ilotytön ammattia, enkä usko sen johtuvan vain aikamme suvaitsemattomuudesta. Miten myös voi olla, että ammatista siirrytään mielellään pois parempiin hommiin, kun se on mahdollista? On ex-ilotyttöä liikkeenharjoittajaksi ryhtynyttä, on ex-ilotyttöä juristiksi lukenutta, ja kasapäin sekä keskiasteen että akateemisia opiskelijoita, jotka valmistuttuaan toivovat pääsevänsä ihan oikean alansa töihin, ei “alan töihin”. Pretty Woman -elokuva esittää vain kauniit puolet prostituutiosta: varsinaista työtä ei näytetä, siitä puhutaan trivialisoivasti (”I just do it”), mutta lopputulema on kaunis – prinssi vie Tuhkimon sosiaalisille tikkaille, Tuhkimon status paranee huimasti ja rakkauskin on aitoa, ilmeisesti myös seksi. Ex-ilotyttö elää onnellisena elämänsä loppuun asti. Aina vain miehen ansiosta. Mutta jos prostituutio oli vapaaehtoista, kivaa, tyydyttävää, jees ammatti jne., miksi siitä piti päästä pois? Vainko siksi, ettei ammatti ole sosiaalisesti hyväksyttävä? Vainko siksi, että vanha ilotyttö ei enää ansaitse, eli pitää kuitenkin hankkia toinen tulonlähde? Pretty Womanin Vivian on nuori ja kaunis, ja silti erittäin kiinnostunut pääsemään “ihan kivasta työstään” pois.
Prostituoitu voidaan nähdä miehen fantasioiden heijastumana. Tytöt oppivat varsin nuorina, mitä heiltä odotetaan; niukkaa vaatetusta, kauneutta ja seksikyyttä, riippuvaisuutta ja tottelevaisuutta.
Prostituoitu on tuon kaiken ruumiillistuma. Ilotyttö on parhaimmillaan kaunis ja seksikäs, halukas ja tottelevainen. Häneltä voi edellyttää alistumista. Alistumisella voidaan tarkoittaa sitä, että koska hänelle maksetaan, hän tekee mitä asiakas haluaa. Sillä voidaan toki tarkoittaa alistumista alistumaan, merkityksessä “kinky”. Yhtä hyvin asiakas voi rahalla edellyttää vaikkapa dominointia tai vain “aloitteellisuutta”. Mutta aloitteikkaan prostituoidun pitää lukea asiakkaan ajatukset koskien sitä, missä asioissa ja miten aloitteita tehdään. Ei ole hyvä tehdä aloitetta hakemalla ratsupiiska jos ääneen lausumaton toive oli himokas hyväily. Prostituoidun pitää olla laaja-alainen: asiakas voi missä vaiheessa tahansa edellyttää mitä hyvänsä. Vaikka sääntöjä ja ehtoja voi asettaa, loppuvat prostituoidulta bisnekset nopeasti, ellei hän ole hyvä myöntymään. Riippuvainenkin prostituoitu siis on. Ilotyttö täyttää ne vaatimukset, joita tytöille asetetaan. Siksi hän on miehen fantasioden heijastuma. Lisäksi hänellä on valtti, jota toisilla naisilla ei ole. Häntä kohtaan ei ole muita velvoitteita kuin raha.
Vastuu näyttääkin olevan kaiken keskipisteessä. Vastuun kantaminen, tai lähinnä vastuuntunnottomuus johtui mieleeni joistain muistakin aikamme ilmiöistä. (Seuraava kannattaa lukea kokonaan väärinkäsitysten välttämiseksi.)
Nörtti on Wikipedian mukaan henkilö, joka, vaikka omaa teknisiä tai tieteellisiä taitoja ja ominaisuuksia, on usein sisäänpäinkääntynyt ja hieman epäsosiaalinen. Otaku taas on henkilö, joka on ylenpalttisen kiinnostunut jostain, yleensä animesta tai mangasta. Mutta mikä on seuraava:
Ominaisuuksia: Ylenpalttinen kiinnostus jotain seuraavista kohtaan:
1. Science fiction -sarjat
2. Sarjakuvat
3. Roolipelit
4. Moninpelit (osin sama kuin edellinen)
5. Anime, manga, scifi-kirjat jne.
Yllä mainittuja ominaisuuksia on toki naisissakin, mutta pienessä vähemmistössä. Ja, vaikka seuraava koskee jossain määrin myös tyttöjä, voidaan arvailla millaiset erilaiset motiivit ja muut reunaehdot heidän elämäänsä värittävät.
Viihdyn yleensä insinöörien seurassa, joten en dissaa heti nörttiyttä. Jos otaku tarkoittaa sitä, että myös jotain tietää Japanista, voin varmasti löytää yhteisiä puheenaiheita. Mutta tämä alakulttuuri näyttää olevan sellainen, jonka jäsenet kieltäytyvät kasvamasta aikuisiksi, eikä heidän näköjään edes tarvitse.
Naiset osaavat fanittaa asioita yli kaiken siinä missä pojatkin. Naiset tosin ovat yllä mainitussa genressä vähemmistönä, ja he kallistunevat historiallisiin, gootti- ja fantasiamaailmoihin päin ennemminkin kuin scifiin ja supersankareihin. Mutta ne naiset, jotka pelaavat, sanotaanko nyt Warcraftiä, millaisena he tottuvat näkemään esim. naiset? Isorintaisina, vähäpukeisina – vanha juttu. Juuri niin, kuin miehet ja tietenkin naiset pikkutytöstä lähtien ovat oppineet näkemään mainosten, elokuvien ja jopa sanomalehtikuvien naiset. Jälleen yksi tarpeeton ja erittäin dominoiva media lisää tuohon tarkoitukseen. LOTR, renekeijukaiset ja goottivamppyyrit meikkeineen ja korsetteineen demonstroivat haluttomuuttaan jäädä kodin vangeiksi, mutta päätyvät poikien fantasian vangeiksi. Vaihtoehtoisena harrastuksena voisi olla kotona tapahtuva, vaikkapa Kauniit ja Rohkeat -fanittaminen, joka useimmille naisille, varsinkin perheellisille, on mahdollista. Kauniit ja Rohkeat on niin yksinkertainen ja hitaasti etenevä, että äiti ehtii tehdä kotityöt samalla. Hän voi lähteä ruudun äärestä hämmentämään kattilaa, ripustamaan pyykit, katsomaan mitä lapsi itkee – tai toimittamaan 30-vuotiaan poikansa viereen ruoka-annosta, kun poika ei malta edes kylppärissä käydä kesken taistelun. Äiti tai “vaimo” ei oikein voi olla kuutta tuntia yhtä soittoa kädet ohjaimilla taistelun tuoksinassa, jossa levelit putoavat saman tien, jos on käytävä pyykkituvassa väärällä hetkellä. Varsinkin moninpeleissä pelaaja on vastuussa myös muille pelaajille, jolloin vastuu muista asioista saa väistyä. Fanittaminen ei ehkä ole huolestuttavaa, mutta on eroa siinä, miten ajanvietteensä haluaa keskeyttää tärkeämpien asioiden vuoksi. Puhutaan addiktiosta, jos prioriteetti alkaa olla hupi ennen velvollisuutta.
Luulisi pyykkivuorojen ja koliikkivauvojen kanssa painivien äitien pakenevan scifimaailmoihin. Pelaaminen ja “kaksnelosen” katsominen vaatii – näköjään – paljon aikaa, ja sitä monella naisilla, joilla ehkä on miehiä vähemmän vaihtoehtoja, ei ole. Tälläinen eskapismi on sekä käsittämättömän yleistä (lue: yleistä tiettyjen väestönosien keskuudessa) että mahdollista vain tietyille ihmisille.
Nelosen lyhyet uutiset, matelevajuoniset saippuaoopperat, iltapäivälehdet ja muu helposti sulatettava mainstream-kulttuuri ovat sellaisten vaihtoehto, joilla ei ole liikaa likvidiä käytettävissään eikä liiemmälti aikaakaan. Joka ansaitsee hyvin, ei piittaa vaatteidensa silittämisestä, ei ole vastuussa muiden vaatteiden silittämisestä, puhumattakaan lapsista, voi käyttää aikansa ja rahansa vailla vastuuta mistään, vaikka Anarchy onlineen. Riittää, kun muistaa käydä töissä, loppuilta ja -yö onkin käytettävissä kokonaan omaksi iloksi. Totuus on, että monet naiset joko ovat 24/7 kotitöissä tai palkkatyön jälkeen palkattomassa kotityössä. Monet pojat asuvat kotona kolmekymppisiksi asti, ja vaikka vastuuta pitäisikin ottaa omien vaatteidensa pesemisestä, usein silitys, ruoka ja siivoaminen jäävät muiden vastuulle, ja aikaa ja rahaa riittää sijoittaa itseen mielin määrin. Moni tyttökin ehtii harrastaa nuorena, mutta heidän vapaa-aikansa loppuu usein siihen, kun poikaystävä tai lapsi astuu kuvaan. Moni nainen myös muuttaa kotoa paljon ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Pyykkiä silittäessä talk show luonnistuu, mutta pelaaminen ei. Pinteestä ei päästä edes se, että lvl70-pelaajan ajasta osa kuluu tanssiharrastuksen parissa. Se on itseen sijoitettua aikaa, jossa vastuuta ei tarvitse kantaa toisten ikävistä jokapäiväisyyksistä.
Titan Quest ja Anarchy online ovat etuoikeus.
Aikaa vievän alakulttuurin jäsenyys on kytköksissä sosiaaliseen statukseen, sukupuoleen, luokkaan ja globaalisti myös “rotuun”. Vaikka obsessiivinen fanittaminen on normaalia ja saavuttaa huippunsa teini-iässä, jääminen vanhempien tai yh-äidin hoiteisiin aikuisena ei ole yhtään hellyyttävää. Aikuisen Wow-nikki manifestoi lähinnä odotusta olla naisen huolehdinnan kohteena loppuelämänsä.
Permalink
06.30.08
Posted in Gender, IT, Japanese tagged real doll, robotti, seuralainen at 12:53 by krause
Näppärästipä IT-viikko nimesi juttunsa netissä: Robottivaimo saapuu vuonna 2050 (Olli Sulopuisto 26.6.2008). Vielä näppärämpiä ovat tietenkin alla jatkuvat lukijoiden kommentit. Kyllä huomaa, mikä on IT-viikon kohdedryhmä. Ja juuri kohderyhmä sitä näyttää lukevan.
Lisää kielikukkasia, vaikkei niinkään gender-asioissa. Ihan vain tavallisen sivistynyttä kielenkäyttöä edelleen IT-viikolta:
“Robottiseksi voi auttaa esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat yksinkertaisesti niin rumia tai”
(Tuomas Linnake 15.10.2007)
Kommenttien perusteella on todettava, että
{
datailija = mies;
while (heteroMies = true) {
Needs .to.f***;
System.out.println(”Datailijan täytyy panna naista“);
}
}
“..vihdoin nörtit saa jotain ketä pökkiä”
“..Kiva seuralaisrobotti on rauhanomainen olento. Kiva, rehti ja reilu. Robottien nousu ihmisten kumppaneiksi tapahtuu varmasti samanlailla kuin mustien ja muiden alempien olentojen. Ei tästä ole kauakaan kun bionainen ei saanut äänestää vaaleissa ja vieläkin monet on sitä mieltä.”
Valkoinen (?) nainen on vielä ok, mutta sitten on alempia olentoja, kuten mustia ja robotteja? Vai onkohan kommentoija osa tuosta “monet on sitä mieltä” -porukasta?
Japaniinkin tämä liittyy, vaikkakin siltä ajalta, kun olin Japanissa itse. Japanissa kehiteltiin erittäin iihmisen oloinen robotti, androidi ReplieeQ1Expo, jonka kanssa kommunikoineet ihmiset kuulemma saattoivat unohtaa, että kyseessä ei ollut ihminen. BBC:n vanha juttu aiheesta kuvineen.
Japanilainen Doll no mori ドールの森 (Nukkien metsä, Nukkemetsä, Nukkela) myy seksipalveluja, joita tuotetaan nukkien avulla. 70 minuutin nukkeleikki maksaa 13 000 yeniä, noin 100 euroa. Haastattelussa Levyn kirjaa varten omistaja Kimura kertoi, “ettei heidän tarvitse olla huolissaan tyttöjen ilmaantumisesta töihin”. Ilmeisesti se on vaarallisessa bisneksessä ainoa tai suurin huolestuttava asia.
Nukkevalikoimassa on vain tyttönukkeja, joka ei liene yllättävää. Naisiakaan ei juuri löytynyt, mutta Japanissa ollaankin vielä kiinnostuneempia nuoruudesta kuin lännessä. Nukke kannetaan huoneeseen saakka. Se painaa 26 kiloa, sen nivelet taipuvat 45 astetta. Nukkea ei saa purra, pistää, viiltää, polttaa tai muutenkaan vahingoittaa tai liata. Aikuisten leluilla ei saa leikkiä. Nukkeleikki on ainoa sallittu leikki, ja silloinkin on toki käytettävä ehkäisyvälineitä, ettei tule androidilapsia tai tyttö saa tartuntaa. No, japanilaiset ovat kyllä erittäin pe… pedanttia kansaa, joten nuket varmasti säilyvätkin puhtoisina pupusina seuraavalle nukenmakaajalle.
Levy näyttää näyttävän vihreää valoa kaikenlaisille “itseilmaisun muodoille”, sillä hän käyttää niukasti sanoja sen vaihtoehdon kuvailuun, jossa joko prostituutiota tai palvelujen käyttämistä ei pidettäisi toivottavana, tai jossa pariskunta tai sen puolikas ei innostu “kolmansista osapuolista”. Vaikka Levy kirjoittaa tutkijamaisesti, saan sen vaikutelman, että Levy kannattaa sekä prostituutiota että nukkeja.
Mihin jäi tunne, siis psyykkinen tunne, esimerkiksi rakkaus? Jospa yhdistän seksin siihen?
Ehkä kaikki tämä pitääkin nähdä silmät neliskanttisiksi datailleiden vaan ei deittailleiden yrityksenä sosiaalisesta vaan ei fyysisestä kyvyttömyydestä sekä mielikuvituksen mätänemistä johtuvan yksinäisyyden peittoamiseksi. Ei kai se, että vuosikausia tietokoneensa kanssa lapsena leikkinyt ja aikuisempana seurustellut otaku vaihtaa kaksiulotteiset kuvansa kolmiulotteiseen koneeseen paranna hänen sosiaalisia taitojaan? Jos kokee olevansa epäonninen parin etsimisessä, olisiko viisasta sijoittaa 13 000 yeniä koneen sijasta vaikkapa kurssiin, jolla opetellaan ihan perustavanlaatuisia sosiaalisia taitoja? En siis puhu iskukurssista, sillä se ei opeta kovin syvällistä psykologiaa eikä todellista toisen ihmisen kohtaamista. Pelkkä snippettien copy-pastettaminen ei tee koodarista hyvää, vaan syvällinen aiheen ymmärrys, jonka saavuttamiseksi on sekä käytettävä hieman aikaa että hieman harjoiteltava asiaa käytännössä. Myös sosiaalinen kyky kasvaa vain ymmärtämällä kanssakäymisen peritaatteet ja olemalla tekemisissä oikeiden ihmisten kanssa. Olisikin mielestäni tilausta botille, joka harjaannuttaa sosiaalisesti rajoittuneita verbaaliseen inputtiin, fyysiseen inputtiin, tulkitsemaan feedbackiä, reagoimaan siihen kaikille osapuolille mukavan kokemuksen aikaansaamiseksi.
Permalink
Posted in Gender, Word and print at 10:02 by krause
Sen lisäksi, että OKQ8 -niminen huoltamoketku luopuu Nesteen palmuöljydieselistä, luopuu se pornolehtien myynnistä asemillaan. Työntekijän haluttomuus käsitellä pornolehtiä on johtanut kyseisten lehtien myynnin lopettamiseen bensa-asemalla Piitimen kaupungissa Pohjois-Ruotsissa (Piteå). Syndikalisterna-ammattiliitto uhkasi asettaa OK Q8 -yhtiön bensa-aseman työsulkuun, jos vastahakoinen työntekijä pakotetaan myymään pornolehtiä. Huoltoaseman pitäjä poisti lehdet valikoimista ja toivoi esimerkkinsä kannustavan muita samaan, kertoo Piteå-tidningen. Työntekijän viimeinen tehtävä lehtien parissa oli poistaa ne hyllystä, jonka hän kertoi tehneensä iloisena.
Työntekijä, Niklas Svenlin, joka totesi, ettei voi olla kohtuullista, että hän joutuu työaikanaan pornon kanssa tekemisiin, sillä hän voi siitä huonosti, on siis 26-vuotias mies, ja täten on siis lehtien kohderyhmää. Jos hän olisi minun poikaystäväni, olisin tikahtua onnesta ja ylpeydestä. A) En innostuisi siitä, että mies lähtee töihin sellaisia käsittelemään ja B) miten suoraselkäistä ilmaista asia ääneen. Ei ole kohtuullista, että ainoa paikka, josta saa huoltamotuotteita ja polttoainetta on samalla alentavien kuvien pakkosyöttölä. Samoin ruokakauppa ja matkalippujen ostopaikka kioski on ahdistava paikka ainakin monille naisille ja tytöille, mutta myös joillekin tuntemilleni (hetero) miehille. Paljonkohan ahdistusta ja hiljaista närää perheissä on siksi, että naiset kokevat, etteivät mahda mitään sille, minkä kanssa heidän miehensä päivittäin ovat tekemisissä – alan lehtien, iltapäivälehtien, katumainosten, tv-mainosten, kalentereiden ja niin edelleen… Kyllä riittäisi se, mille yksilö ei mitään mahda, mutta jonkin verran saattaa omalle ammatinvalinnalleen tai työn sisällölle mahtaa, kuten huomataan. Ja kalenterin osaa jokainen heittää pois ja samoin jokainen osaa valita luettavakseen asiallisen lehden. Se, että lehti on pöydällä esillä ei ole valinnasta kiinni, ja silloin kaivataan hieman omaa, aktiivista, muuhun suuntautuvaa toimintaa.
Huoltoaseman asiakkaatkin olivat pyytäneet lehtien myynnin lopettamista, ja tämän saman olen kuullut asiakkaan, heteromiehen, suusta myös Suomessa. Luulenpa, että meitä samoin ajattelevia löytyy. Jos joku haluaa sellaisia lehtiä, tehköön aktiivisen valinnan ja ostakoon ne alan liikkeestä. “Miesten” tai muitakaan “alan” lehtiä ei voi rinnastaa kondomeihin tms. Maitoa tai akkuvettä ostava sekä perheen lapsi, joka katselee kaihoten karkki- ja sarjakuvahyllyä joutuu väistämättä näkemään lehdet, katseli niitä aktiivisesti tai ei. Aivot rekisteröivät salamannopeasti mitä silmät näkevät, ja vaikkei tuijottelemaan jäisikään, on selvää, että sekä aikuinen että lapsi ymmärtää, mitä on silmään sattunut. Ymmärtääköhän lehtiä puolustava porukka miten alentavaa on jonottaa niiden vieressä, huomata, että vieressä jonottava mies kommentoi jotain, mistä suoraan voi päätellä, mitä hän katselee. Ehkeivät kaikki ymmärrä mitä vaikutuksia kaikella tällä on sekä aikuisiin että lapsiin. Ehkä pitäisi heille suositella lukemistoksi näiden lehtien sijaan vaikka psykologian ja kehityspsykologian alkeita.
Helsingin Sanomat“>Hesarin keskusteluun aiheesta on vaihteeksi osallistunut innokkaita kommentoijia:
“Eihän ne pornolehtien kannet nyt hirveän pahoja ole. Kaikkeahan niissä ei saa näyttää.”
Eipä niin. Naista saa, edestä ja takaa. Miestä ei. Mitäs se sellainen on? Lasten lelukaupassa tai aikuisten lelukaupassa, eikös tuollainen ole hieman epäsymmetristä?
Entäpä tämä: “
Taitaa koko pornolehti olla nykypäivänä vanhentunut media kyseisen informaation jakeluun, joten minun on ainakin vaikea nähdä syitä, miksi sen pitäisi olla jokaisen kaupan hyllystä saatavilla. Lisäksi noiden lehtien myynnin luulisi olevan nykyään hyvin pieni osa kaupan kokonaismyynnistä.
Itse hankin elämässäni tarvittavan erotiikan omalta vaimolta ja internetin pornotarjonnasta, kuten muutkin kunnialliset ihmiset tekevät. En kuitenkaan välttämättä halua törmätä tuohon materiaalin aivan joka paikassa, vaikka se omaan elämääni kuuluukin. ”
Enpä haluaisi välttämättä olla tuon kommentoijan “vaimo”, mutta koska en olekaan, olen iloinen siitä, että edes pornoton kauppa saa kannatusta.
“Alastomuus on toki luonnollista, mutta pornolehtien kansillako haluat sen lapsillesi selittää?” 
Itse ajoin autoni jarruhuoltoon Puistolalaiselle korjaamolle. Esitin asiani mekaanikolle, ja sen tehtyäni istuin autoon ja ajoin pois. Viimeisenä en sanonut näkemiin, vaan kommentoin silmiini osunutta kalenteria sanoen, että jos haluaa lisää asiakkaita, ottaa sen pois. Olen kova boikotoimaan, ja kannustan samaan. Aina ei ole helppo löytää vaihtoehtoisia paikkoja, mutta huonotkin paikat voi asettaa paremmuusjärjestykseen ja epäkohdista voi mainita. Parhaimman tuloksen saa asiallisella käytyöksellä ja kirjallisella palautteella, jossa on asialliset yhteystiedot.
Nimimerkki Kolmen lapsen isä kirjoittaa: “
Hieno päätös huoltamoketjulta. Varmasti houkuttelee esim. naisautoilijoita, joiden ei tarvitse enää pyöriä pornolehtiä ostavien limanuljaskamiesten seassa. Myös lasten kassa on hyvä asioida pornovapaalla alueella, kun ei tarvitse pelätä epäsopivia asiakkaita. Varmasti ainakin nuoret naismyyjät arvostavat myös sitä, ettei heidän tarvitse myydä pornolehtiä irstaasti hymyileville sedille, jotka ehkä heittelevät pientä kaksimielistä itsesaastutushuumoria ostotilanteen yhteydessä. Oikein hyvä!”
Lisäksi myös töihin lähtevän huoltamo- tai kiskamyyjän toinen (tai jokin) puolisko kiittää.
Pornoistuminen, erotiikka, seksi tai jopa alastomuus voivat olla “pahoja” mutta ne vaativat selityksen. Aihän alastomuus ole kuin luonnollista, seksi on yleisin tapa saada lapsia, seksitarpeet löytyvät Maslowin tarvehierarkiasta ja porno, jos sen määrittelee kapeasti, voi hyvinkin olla asia, joka ei suinkaan ahdista – mutta siihen liittyy ehkä ehtoja. Pornolla tarkoitetaan sekaisin a) seksuaalisesti kiihottavaksi tarkoitettua mediasisältöä ja b) sitä, että useimmiten tämä mediasisältö kuvaa nimenomaan naista miesten silmäniloksi.
Tietyin ehdoin porno voisi olla lähes kenelle tahansa iloinen asia, jos siis seksuaalinen kiihottaminen ylipäänsä on ok. Esimerkiksi pariskunnat saattavat pitää toistensa tai itsensä kuvaamisesta omaksi ilokseen. Naisesta N saattaisi olla mukavaa, että hänen miehensä katselee naisen boudoir-kuvaa innostuneena. En maininnut seksuaalivähemmistöjä, sillä viittaan yllä olevaan pornon b-kohdan määritelmään. Ehkä kuva, joka sopii kummallekin / kaikille osapuolille on kiva. On myös syytä ottaa huomioon kuvan mallin mielipide. Se ei aina ole aivan itsestään selvä. On tilanteita, joissa malli kokee, että kuva on ok, mutta ehkä jossain toisessa tilanteessa, toisilla ehdoilla se ei ole. Esimerkiksi edellisen esimerkin nainen N voi pitää hänestä otettua kuvaa kotioloissa iloisena asiana, mutta Internetissä julkaistuna tai vain kavereille näytettynä hyvin ikävänä. Toisinaan mallin elämässä pienempi paha voittaa isomman pahan, eikä paha ole pienempänä versionakaan ensinkään sama kuin hyvä, ei edes sama kuin pieni hyvä.
Porno ei siis välttämättä ole paha, jos hyväksyy jonkinlaisen kiihottavan materiaalin. Ehdoilla on tosin suuri merkitys sille, miten asian näkee. Nyky-yhteiskumnassa kaupat ja kadut ovat sellaisen pornon kannalla, joka esineellistää naista, opettaa tytöille omituista ja ongelmallista identieettiä. Poikienkin identiteetti rakentuu yhtä ongelmallisesti, vaikkakin eri tavalla, eikä se edesauta tyttöjen ja naisten hyvinvointia tulevaisuudessa. Tuntemieni joidenkin miestenkään asiaa ei porno ole kuin pahentanut, jonka he ovat tulleet huomaamaan liian myöhään. Eräs tosin lähti – ehkä tämän seurauksena – alalle, jossa sosiaaliset taidot, tunteet ja psykologia näyttelevät isoa osaa, joten samalla hän tulee ehkä auttaneeksi itseään.
Vaikka seksuaalisuus ja sinänsä seksi, vaikka ehkä lähinnä itsensä kanssa, kuuluu lastenkin maailmaan, ei kapea-alaiseksi puristava, miehiä visuaalisesti kiihottava malli sovi pikkutytöille, eikä isommillekaan. Pikkutytön ei tarvitse tiedostaa, että miehet katselevat ja arvostelevat häntä seksikkyyden perusteella. Heidän ei mielellään tarvitsisi tehdä niin. Vanhempien pitäisi jaksaa kehua lapsiaan, kaikkia sukupuolia tasaisesti ja kaikista asioista, ja ehkä nimenomaan äitien pitäisi jaksaa kehua poikiaan hetkittäisestä miehiin voipumisesta huolimatta sitä silmällä pitäen, että poikalapselle kertyisi kokemuksia naisen hyväksynnästä. Tyttöjen tilanne koulussa ja julkisessa tilassa on hankala, sillä kiistellyn “mitä vikaa alastomuudessa on” ja “ei seksi ole paha asia” tai “ei nännin näkeminen ketään tapa” -tyyppisten diskurssien jyllätessä naisen seksuaalistaminen joka kadunkulmassa ja lehdessä ei jää tytöiltä huomaamatta – eikä pojilta. Ja se vaikuttaa kumpaankin, mutta se vaikuttaa poikiin ja tyttöihin eri tavoin. Tätä toivottavasti OKQ8-huoltoaseman tapauksen jälkeen mietitään enemmän jatkossa meilläkin.
Toinen asia, johon toivoisin kovasti muutosta on juuri tuo diskurssi: “Eroottisen materiaalin näyttäminen ei mielestäni edusta rappiota” – ei varmaankaan, mutta ymmärtääkö lukija, mihin eroottisella tässä viitataan? Koska useimmat näkevät mitä haluavat nähdä, useimmat lukenevat tämän niin, että viitataan siihen materiaaliin, joka on status quo, siis “tyttökuviin”, lähes sataprosenttisesti. Se voisi edustaa tasa-arvon rappiota. Ei seksuaalisuus varmaankaan ole itsessään paha asia, mutta miten se tuodaan esille, miten sitä käytetään esimerkiksi markkinoinnissa jne. tekevät moralismiin turvautumisen tässä asiassa helpoksi. Samat moralismin vastustajat, jotka mielellään näkevät pornon kioskeilla, eivät kuitenkaan ehkä itse kannusta pientä tytärtään koskettelemaan itseään julkisella paikalla, vaikka seksuaalisuus on luonnollinen ja iloinen asia.
Ja jos seksuaalisuus on luonnollista ja jos elokuvista se poistetaan, ne eivät kuulemma ole realistisia, niin siinä tapauksessa haluan vaipanvaihdot lähikuvaan, miehiä kylppäriin – ei seisomaan ja takaa päin – vaan pyyhkimään, käymään puskassa kyykkimässä, sivulta tai takaa kuvattuna, sillä ei naisiakaan säästellen kuvata sekstaamassa. Vaaadin luonnollisen seksuaalisuuden nimissä, että kuukautisia kuvaVaadin siinä tapauksessa, että aina vain naisen rinnat pitää saada kuvaan luonnollisissa seksikuvauksissa, että erektio, impotenssi ja miehen ilmavaivat pitää esittää niissä samoissa luonnollisissa seksikuvauksissa. Jos naista saa kuvata ja miestä ei, ei kuvaus ole luonnollinen. Ja koska emme näytä, onneksi kaikkea muutakaan, voinemme käyttää taiteilijan vapautta tehdä kokemuksesta kaikille, siis sisältäen naiset, miellyttävämmän. Vai olihan kuluttaja / katsoja sama kuin mies?
I rest my case.
Permalink
03.14.08
Posted in Gender at 05:14 by krause
Kirjoittelin aikoinaan kotisivustollenikin aiheesta, ja taas minua mietityttää raiskata-sanan yleinen käyttö väärin -ilmaisun tai pilata- ja tuhota-sanojen synonyymina. Jos esimerkiksi sanan feminismi käyttäminen omassa arkipuheessani on lieventänyt tuon sanan kirosananomaista pahaa karismaa tekemällä sanasta jokapäiväisen tai jos yleinen, myös sontaa tarkoittava sana on yleistynyt tarkoittamaan huonoa kirosanakäytön ja alkuperäisen merkityksensä lisäksi, voidaan kai ajatella, että myös raiskata-sana jokapäiväistyy.
Luontoa, puita ja metsiä raiskataan, kirjoja raiskataan, kieltä raiskataan… Väitän, että raiskata-sanaa käytetään väärin. Tappaa on myös sana, jota en soisi synonyymiksi aivan mille tahansa, ja assosiaationi lopettaessani jonkin tietokoneen prosessin englannin kielisessä Task managerissani häiritsee minua. Onneksi, sanoo tekninen kirjoittaja, kill on lokalisoitu lopettamiseksi. Samoin kuin “kill”, tuo myös “raiskata” ikäviä ajatuksia, jotka vievät huomion itse asialta. Yleensä tuollaista sanaa käyttäessään kirjoittaja kai pyrkii tähdentämään jotain, esittämään painokkaan mielipiteen. Tämä väite jää minulta vähälle huomiolle kiinnittäessäni enemmän huomiota assosiaatioideni unohtamiseen.
En vastusta sanojen luovaa käyttöä, ja pidän Eino Leinoa alan mestarina. Jokaisen kohteen raiskaaminen ei ole luovaa.
Toinen esimerkki siitä, että kirjoittaja ei aina mieti sanavalintojensa merkitystä on seuraava lukijan kommentti Sarkozyn puolison kuvista. Kommentin otsikko:
“Nainen on työskennellyt mallina, työhön liittynee oman kehonsa kanssa sinut oleminen -”
“Kehonsa kanssa sinut oleminen” – miten se määritellään? Ilmeisesti vain he, jotka ovat poseeranneet alasti tai ovat siihen valmiita ovat sinut kehonsa kanssa. Minä en välttämättä ole, tämän määritelmän mukaisesti. Siitä huolimatta viihdyn kehossani mitä tulee sen ulkoisiin piirteisiin, niihin, jotka kuvassakin näkyisivät.
Kolmas ja tällä erää viimeinen esimerkki ajattelemattomasta kielenkäytöstä on tapa, jolla usein puhutaan raiskausfantasioista. “Haaveilla raiskatuksi tulemisesta” on tietysti oikeasti epätavallinen toive, jos raiskaamisella tässä tarkoitetaan sitä mitä Suomen laissa. Fantasia tosin on sana, jolla pyritään kertomaan, että kyseessä on vain ajatus, jota ei välttämättä edes haluta toteuttaa käytännössä. Hienosäätäisin kuitenkin sanontatapaa niin, että muistuttaisin ensin siitä, että raiskaaminen, siis seksi, jota henkilö ei halua, ei määritelmänkään mukaan ole kivaa. Luultavasti kauan seksiä harjoittaneet ja ehkä muutkin pystyvät kokemuksesta toteamaan, että silloin kun ei halua, ei seksi, eikä yhtään mikään ole kivaa. Oikea raiskaus on varsin intiimi asia, jolloin kyse ei ole pelkästään siitä, että joku kanta toisen väkisin kylmään veteen. Kumpikaan ei ole moraalisesti oikein, se pitäisi ymmärtää sanasta väkisin. Se, että vain kantaa kylmään järveen, muttei väkisin, on eri asia. On tosin joskus vaikea nähdä, missä toisen raja oikeasti menee, mutta kohtelias ihminen kuuntelee kai vihjeitäkin tai yrittää itse ajatella empaattisesti. Samoin sellainen seksi, jota toivon, ei ole raiskaus. Voin toivoa rajua seksiä, voin jopa toivoa sitä, että minua sattuu mukavasti, muttei liikaa, voin toivoa, että kumppani saa toteuttaa itseään ilman, että asetun vastahankaan. Mutta en voi toivoa seksiä, jota en toivo.
Permalink
01.30.08
Posted in Gender at 14:13 by krause
Yesterday I wrote about the reflex I bought before Xmas. Well, I went to the market and on my way out this young woman stops me, asks where one can buy these reflexes. I told her that Tulva sells them, and she continued to tell how she had had to glance twice before she was certain of what the shape really was. “Is it.. maybe not, who would.. no, it is, isn’t it…” Right. I must say that half of the time I want to be polite and not cause disturbance or attract attention that someone other deserves but the other half of the time I think a small amount of silent protest is in place. If nobody protested (and not so silently) around hundred years a go, women wouldn’t have the right to vote now – just as an example.
Pride or at least good self esteem in things concerning one’s body, appearance, and gender/sex is important, so some women think making the invisible visible and making things that have been considered negative positive. One such symbol is the “kirkkovene”(Finnish slang for simplified drawing of the female genitals or, originally a long, narrow rowing boat with many pairs of oars). It has been considered demeaning. Now we have decided to wear the symbol with pride.
The woman in the market asked whether there were reflexes like that in the shape of the male organ, so her boyfriend also could wear one. Draw whatever conclusions you like from this.
I didn’t find that kind of reflex, but I did find a male-realted craft project that does indeed play with sex related things and I guess especially with the general notion of fear for losing one’s potency. Please welcome the Viagra cuff link:
The Viagra cuff link definitely will be worn by a man equipped with good self-esteem and no worries about people thinking he might be on Viagra / being impotent. The Viagra joke celebrates pride of being what you are, with the abilities / qualities of what you have, the right to be yourself irrespective of medication, ability etc.
I usually say I need to powder my nose, but many people, especially men, regard “going to the bathroom” or even “taking a leak” (or even worse) totally normal and challenge the pressure for politeness. They think one must be allowed to tell things straight out. Great. I have a female body that works like one, at least once a month. Next time I will pull out my T-pax while still at the table, toss it in the air while walking to the restroom and tell all about it when I come back. Oh yes, and I and all my female friends will be wearing these:
If you want to make a pair of your own, here are the instructions. If there is Gay Pride, why not celebrate menstrual pride, too. Or do you feel comfortable telling / hearing about menstruation or menstrual pain in the work office or during a night out? It is just as natural as beer wanting out.
No, I don’t want to promote grossness. I just want to challenge the notion of double standard in this respect, too. Why are men allowed to use gross language, spoil fellow diners’ appetite, and we need to hush-hush even menstrual stomach ache during a weekly meeting at the office where no strangers are present? If I take my T-pax to the restroom in a restaurant in a small tote, do not discuss it, culd men, too, be a little more descreet? And if I feel sick, I want to be able to tell it. I can, after all, choose my words politely, too. Do you?
Permalink
01.29.08
Posted in Gender at 13:46 by krause
Today I have some – some people might say gross – findings for you in the realm of “female power” or public awareness or whatever you want to call it. Around Xmas I bought a reflex:
The designer is Marianne (!) Valola, and the name of the refex is not called “kirkkovene” (Finnish slang for vagina) except for everybody – officially the name is “Naisten päivä” (Women’s Day) . It is being sold by Tulva, a feminist magazine.
Ok, that, as provocative as it is, was just the beginning. At Taiteiden yö some people were shocked by a giantic vagina that moved on wheels. It was Mimosa Pale’s MobileFemale Monument and one by one, it is possible to climb inside to calm down, like in a cradle, or womb. Helsingin Sanomat reports the monument received the award “Vuoden esteettinen teko,” (Aesthetic deed of the year).
But once we have recovered from this 
, there is more. Many still understand the wonderfullness of the vagina, but menstruation or tampons? Ever felt embarrassed in the supermarket when somebody (not me, heaven forbid!) lifts a package of tampons on the conter? Why? Do you get embarrassed for seeing / buying toilet paper the same way? See!? Tampons are clean cotton and paper, just like toilet paper is clean paper, and I must say, I like blood a lot more than, um, you know.
Toilet paper rolls are children’s favorite supples for crafts, and many adults use them, too. So are you ready for tampon crafts? Be my guests! Welcome to the tampon salon:
Yes, a giant candelier made of 14, 000 (unused) wrapped tampons. And there’s even more, not solely for girls: 
Permalink
12.17.07
Posted in Gender, Outings, TV and movie at 16:01 by krause
I don’t know what to think. Art or not? But this is the never-ending question. Sally Mann’s exhibition in Helsinki makes the news in a not-so-positive way.
I realize people, also and maybe especially children need media literacy and critical social thinking, and this can only be achieved by (in this case) looking at pictures – without forgetting the discussion and critique. But how many H&M ads are enough to achieve media literacy of that kind? How many thousand naked ladies do I have to see in order to get it – of is it possible that at this stage I am not only well-educated, but totally fed up, brainwashed, and – unfortunately – used to all the public female nudity around me? I am overeducated. My sons and daughters will also be, in just a few months after I take them outside the home. They will soon make notions of how “the lady is naked” and “a man drives the car.” There are two things to see here: the verbs “is” and “drives” and “naked” and “car”. If you can see the disturbing part in the two latter, ok, but how about the previous ones? “Is” is a static, “drives” is dynamic. But you’re right, “naked” was the issue now.
I do not wish to raise children to be illiterate, without no possibilities to practice criticism, reverse reading, without the possibility to become socially aware. If I “protect” them from everything they grow up tu use no judgement. But how many Sally Mann’s photographs, commercial ads, fan service movies are enough? When does it become exessive, even for an adult? At around 20 I thought I already had enough. And now? Just very, very annoyed, and able to educate others and able and willing to boycott just about anything.
I saw the Salvador Dalí exhibition at Espoo Museum of Modern Art (EMMA at WeeGee) and must say that it only made me remember Teemu Mäki and the Lynching of the Cat and Whacking Off Video and on the other hand, ARS95 body secretions. Is this art, may one ask.
In the past, pictures or other visual representations had to be made by painting, drawing, sculpting, and later, by woodblock printing etc. There were no photographs, no video, no movies, no TV. What was on a man’s mind back then? The same as now, nude women – well, it’s true. In ancient Greece also nude men, beautiful and perfect, of course, as always, when depicting the object of desire. In Greece men were considered more desirable partners than women, and so ancient Greek art is six pack after six pack – in other cultures and especially towards modern days it seems that the objectified body is that of the female. There are nude women in frames all over the western world on walls of dining rooms, drawing rooms, lounges, and museums. The nude female body in all variations of seductive, innocent, hinting or straight forward positions is probably the most captured form on canvas or paper. But because the medium is oil colour and canvas, pastels, charcoal, pencil or water color, it is art.
Then came the camera, celluloid, and hardwear. Female nudity became the most captured form on the monitor screen, too. Even if Playboy claims to be art, most people seem to regard nude ladies on paper, film, or as bits, as someting else than art. I’m no exception. But contrary to most others, I sometimes articulate my view on framed or sculpted nudes. I tend to think that they represent the porn of their time. Mind you, a dress showing too much – no, not cleveage – ankles was was not socially accepted, let alone nudity. No reputable woman would expose too much, undress privately or publicly, or in any case have a picture painted of her and displayed. I don’t think models were average mothers, reputable women, elite or middle class – nor are they today. Has anything changed? Oh yes, the medium and how efficiently the “artwork” can be spread and copied.
What Dalí has on his mind (at least accirding to the photos) is probably what many male (and presumably mostly heterosexual) painters and other artists have and have had on their mind. Sorry for being a bad sport.
Permalink
Posted in Gender, TV and movie at 13:59 by krause
Male pastor refuses to work with female colleague in Vammala. Again. The original piece of news in Helsingin Sanomat.
I realize this is so passé, and it also concerns mostly conservative Lutherans, but hey, this is modern Finland, not Saudi Arabia. The law against discrimination and the law about equality also concerns the Lutheran Church of Finland. Luckily we only have a few hotheads here, unlike in a big place there is room for many… The first piece of news reports a smaller congregation than usually in Vammala, because of the behavior of the male pastor. Read our lips, man.
But hey, there are those who refuse the staleness. The Lutheran parishes of Helsinki have launched a controversial campaign whose base station is www.uskotoivorakkaus.fi (although the hardest critique will come from the inside). How about a Lutheran ad and t-shirt featuring gays in bed? The text reads: “What would Jesus do…?” And below:
“We have a bult-in natural urge to seek company, acceptance, and love. While seeking, one asks, sometimes desperately, how many (persons) one has to experience in order to recognize the right one? THere is no right answer, but faith gives strength to seek and also in relationships. With the help of faith you will understand and accept yourself and the other (others) better. Relationships are a difficult question also for the Church. Even if same-sex relationships are a part of the life in our community, the Church has not been able to form a qlear opinion of the matter. We would like you to join the discussion, because the broadmindedness of the Church is determined also by its members.”
There is also a TV commercial and videos that are part of the campaign.
Needless to say, the discussion around this issue is somewhat heated, but as the fundamental wing of Christians form a minority in Finland, the debate will probably not get ridiculously wild.
Permalink
Posted in Dance, Gender at 12:38 by krause
A woman of foreign descent didn’t get accepted to dance class in Pori – What is this!!!??? The original piece of news in Helsingin Sanomat.
I’d like to say this is unheard of in Finland, but as shooting dramas, evil things do happen. I realize that this is not a tried case, but it is not nameless or faceless. I will, for now, assume this really happened.
This incident, in my mind, is disturbing in at least two ways. I wouldn’t like to see discrimination in any form in Finland, as our laws and also the undertone of the communal awareness is against it. Also, it makes me sad that dancers, partner dancers, of all people, have chosen to act this way. Of course, there is no hard evidence, only word against word or actually only a statement at this point, but I hope no-one seeks publicity like that without fair grounds. Originally, the incident was published in HS as a letter to the editor sent in by Anastassia Joukovskaja, the alledgedly discriminated against woman. If this proves to be true I hope it is the last one of the kind, at least of the sort where dancers are at fault. Partner dancing is a nonverbal form of communication, and we, of all people, should see the power of body language, the possibilities of communicating without a spoken or written language – and, in this case, Joukovskaja even speaks Finnish, so only her background was discriminated against. The answer she got, she reports, was that the course was intended for “natural Finnish people.” What’s more, the dance club representative had even had the nerve to tell Joukovskaja that the reason for accepting only natural born Finns was that it was in the club rules. What crap! HS, by the way, chacked the rules: Surprise, surprise – no mention of ethincity whatsoever. Luckily there is a minorities ombudsman to turn to, and Rainer Hiltunen, an officer of the ombudsman office, reports that the minorities ombudsman will take the case under investigation if Joukovskaja wants to contact them and file a report.
Luckily the standard of the discussion around the subject on HS site is slightly higher than similar discussions on sites like suomi24 and the like. Most users have not accepted this kind of behavior, and only a handful of “preservers of Finnish culture” have joined in. The best arguments include one posting where the writer asks whether it would be the best way to preserve and promote Finnish (dance) culture by teaching it to those of foreign descent and other newcomers, and not refusing Finnish culture of them. Also, luckily a qick-thinking dance school representative in Pori (the town on the Finnish west coast where this happened) welcomed all and everybody regardless of background to join their classes. And how about the writing asking the ones rigorously promoting all-Finnishness whether they also believed in following the oh-so-Finnish penal code, the law of Finland… Good, good. Well, we’ll stay on the case.
Permalink
« Previous entries Next Page » Next Page »
