06.30.08
Posted in Gender, IT, Japanese tagged real doll, robotti, seuralainen at 12:53 by krause
Näppärästipä IT-viikko nimesi juttunsa netissä: Robottivaimo saapuu vuonna 2050 (Olli Sulopuisto 26.6.2008). Vielä näppärämpiä ovat tietenkin alla jatkuvat lukijoiden kommentit. Kyllä huomaa, mikä on IT-viikon kohdedryhmä. Ja juuri kohderyhmä sitä näyttää lukevan.
Lisää kielikukkasia, vaikkei niinkään gender-asioissa. Ihan vain tavallisen sivistynyttä kielenkäyttöä edelleen IT-viikolta:
“Robottiseksi voi auttaa esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat yksinkertaisesti niin rumia tai”
(Tuomas Linnake 15.10.2007)
Kommenttien perusteella on todettava, että
{
datailija = mies;
while (heteroMies = true) {
Needs .to.f***;
System.out.println(”Datailijan täytyy panna naista“);
}
}
“..vihdoin nörtit saa jotain ketä pökkiä”
“..Kiva seuralaisrobotti on rauhanomainen olento. Kiva, rehti ja reilu. Robottien nousu ihmisten kumppaneiksi tapahtuu varmasti samanlailla kuin mustien ja muiden alempien olentojen. Ei tästä ole kauakaan kun bionainen ei saanut äänestää vaaleissa ja vieläkin monet on sitä mieltä.”
Valkoinen (?) nainen on vielä ok, mutta sitten on alempia olentoja, kuten mustia ja robotteja? Vai onkohan kommentoija osa tuosta “monet on sitä mieltä” -porukasta?
Japaniinkin tämä liittyy, vaikkakin siltä ajalta, kun olin Japanissa itse. Japanissa kehiteltiin erittäin iihmisen oloinen robotti, androidi ReplieeQ1Expo, jonka kanssa kommunikoineet ihmiset kuulemma saattoivat unohtaa, että kyseessä ei ollut ihminen. BBC:n vanha juttu aiheesta kuvineen.
Japanilainen Doll no mori ドールの森 (Nukkien metsä, Nukkemetsä, Nukkela) myy seksipalveluja, joita tuotetaan nukkien avulla. 70 minuutin nukkeleikki maksaa 13 000 yeniä, noin 100 euroa. Haastattelussa Levyn kirjaa varten omistaja Kimura kertoi, “ettei heidän tarvitse olla huolissaan tyttöjen ilmaantumisesta töihin”. Ilmeisesti se on vaarallisessa bisneksessä ainoa tai suurin huolestuttava asia.
Nukkevalikoimassa on vain tyttönukkeja, joka ei liene yllättävää. Naisiakaan ei juuri löytynyt, mutta Japanissa ollaankin vielä kiinnostuneempia nuoruudesta kuin lännessä. Nukke kannetaan huoneeseen saakka. Se painaa 26 kiloa, sen nivelet taipuvat 45 astetta. Nukkea ei saa purra, pistää, viiltää, polttaa tai muutenkaan vahingoittaa tai liata. Aikuisten leluilla ei saa leikkiä. Nukkeleikki on ainoa sallittu leikki, ja silloinkin on toki käytettävä ehkäisyvälineitä, ettei tule androidilapsia tai tyttö saa tartuntaa. No, japanilaiset ovat kyllä erittäin pe… pedanttia kansaa, joten nuket varmasti säilyvätkin puhtoisina pupusina seuraavalle nukenmakaajalle.
Levy näyttää näyttävän vihreää valoa kaikenlaisille “itseilmaisun muodoille”, sillä hän käyttää niukasti sanoja sen vaihtoehdon kuvailuun, jossa joko prostituutiota tai palvelujen käyttämistä ei pidettäisi toivottavana, tai jossa pariskunta tai sen puolikas ei innostu “kolmansista osapuolista”. Vaikka Levy kirjoittaa tutkijamaisesti, saan sen vaikutelman, että Levy kannattaa sekä prostituutiota että nukkeja.
Mihin jäi tunne, siis psyykkinen tunne, esimerkiksi rakkaus? Jospa yhdistän seksin siihen?
Ehkä kaikki tämä pitääkin nähdä silmät neliskanttisiksi datailleiden vaan ei deittailleiden yrityksenä sosiaalisesta vaan ei fyysisestä kyvyttömyydestä sekä mielikuvituksen mätänemistä johtuvan yksinäisyyden peittoamiseksi. Ei kai se, että vuosikausia tietokoneensa kanssa lapsena leikkinyt ja aikuisempana seurustellut otaku vaihtaa kaksiulotteiset kuvansa kolmiulotteiseen koneeseen paranna hänen sosiaalisia taitojaan? Jos kokee olevansa epäonninen parin etsimisessä, olisiko viisasta sijoittaa 13 000 yeniä koneen sijasta vaikkapa kurssiin, jolla opetellaan ihan perustavanlaatuisia sosiaalisia taitoja? En siis puhu iskukurssista, sillä se ei opeta kovin syvällistä psykologiaa eikä todellista toisen ihmisen kohtaamista. Pelkkä snippettien copy-pastettaminen ei tee koodarista hyvää, vaan syvällinen aiheen ymmärrys, jonka saavuttamiseksi on sekä käytettävä hieman aikaa että hieman harjoiteltava asiaa käytännössä. Myös sosiaalinen kyky kasvaa vain ymmärtämällä kanssakäymisen peritaatteet ja olemalla tekemisissä oikeiden ihmisten kanssa. Olisikin mielestäni tilausta botille, joka harjaannuttaa sosiaalisesti rajoittuneita verbaaliseen inputtiin, fyysiseen inputtiin, tulkitsemaan feedbackiä, reagoimaan siihen kaikille osapuolille mukavan kokemuksen aikaansaamiseksi.
Permalink
Posted in Gender, Word and print at 10:02 by krause
Sen lisäksi, että OKQ8 -niminen huoltamoketku luopuu Nesteen palmuöljydieselistä, luopuu se pornolehtien myynnistä asemillaan. Työntekijän haluttomuus käsitellä pornolehtiä on johtanut kyseisten lehtien myynnin lopettamiseen bensa-asemalla Piitimen kaupungissa Pohjois-Ruotsissa (Piteå). Syndikalisterna-ammattiliitto uhkasi asettaa OK Q8 -yhtiön bensa-aseman työsulkuun, jos vastahakoinen työntekijä pakotetaan myymään pornolehtiä. Huoltoaseman pitäjä poisti lehdet valikoimista ja toivoi esimerkkinsä kannustavan muita samaan, kertoo Piteå-tidningen. Työntekijän viimeinen tehtävä lehtien parissa oli poistaa ne hyllystä, jonka hän kertoi tehneensä iloisena.
Työntekijä, Niklas Svenlin, joka totesi, ettei voi olla kohtuullista, että hän joutuu työaikanaan pornon kanssa tekemisiin, sillä hän voi siitä huonosti, on siis 26-vuotias mies, ja täten on siis lehtien kohderyhmää. Jos hän olisi minun poikaystäväni, olisin tikahtua onnesta ja ylpeydestä. A) En innostuisi siitä, että mies lähtee töihin sellaisia käsittelemään ja B) miten suoraselkäistä ilmaista asia ääneen. Ei ole kohtuullista, että ainoa paikka, josta saa huoltamotuotteita ja polttoainetta on samalla alentavien kuvien pakkosyöttölä. Samoin ruokakauppa ja matkalippujen ostopaikka kioski on ahdistava paikka ainakin monille naisille ja tytöille, mutta myös joillekin tuntemilleni (hetero) miehille. Paljonkohan ahdistusta ja hiljaista närää perheissä on siksi, että naiset kokevat, etteivät mahda mitään sille, minkä kanssa heidän miehensä päivittäin ovat tekemisissä – alan lehtien, iltapäivälehtien, katumainosten, tv-mainosten, kalentereiden ja niin edelleen… Kyllä riittäisi se, mille yksilö ei mitään mahda, mutta jonkin verran saattaa omalle ammatinvalinnalleen tai työn sisällölle mahtaa, kuten huomataan. Ja kalenterin osaa jokainen heittää pois ja samoin jokainen osaa valita luettavakseen asiallisen lehden. Se, että lehti on pöydällä esillä ei ole valinnasta kiinni, ja silloin kaivataan hieman omaa, aktiivista, muuhun suuntautuvaa toimintaa.
Huoltoaseman asiakkaatkin olivat pyytäneet lehtien myynnin lopettamista, ja tämän saman olen kuullut asiakkaan, heteromiehen, suusta myös Suomessa. Luulenpa, että meitä samoin ajattelevia löytyy. Jos joku haluaa sellaisia lehtiä, tehköön aktiivisen valinnan ja ostakoon ne alan liikkeestä. “Miesten” tai muitakaan “alan” lehtiä ei voi rinnastaa kondomeihin tms. Maitoa tai akkuvettä ostava sekä perheen lapsi, joka katselee kaihoten karkki- ja sarjakuvahyllyä joutuu väistämättä näkemään lehdet, katseli niitä aktiivisesti tai ei. Aivot rekisteröivät salamannopeasti mitä silmät näkevät, ja vaikkei tuijottelemaan jäisikään, on selvää, että sekä aikuinen että lapsi ymmärtää, mitä on silmään sattunut. Ymmärtääköhän lehtiä puolustava porukka miten alentavaa on jonottaa niiden vieressä, huomata, että vieressä jonottava mies kommentoi jotain, mistä suoraan voi päätellä, mitä hän katselee. Ehkeivät kaikki ymmärrä mitä vaikutuksia kaikella tällä on sekä aikuisiin että lapsiin. Ehkä pitäisi heille suositella lukemistoksi näiden lehtien sijaan vaikka psykologian ja kehityspsykologian alkeita.
Helsingin Sanomat“>Hesarin keskusteluun aiheesta on vaihteeksi osallistunut innokkaita kommentoijia:
“Eihän ne pornolehtien kannet nyt hirveän pahoja ole. Kaikkeahan niissä ei saa näyttää.”
Eipä niin. Naista saa, edestä ja takaa. Miestä ei. Mitäs se sellainen on? Lasten lelukaupassa tai aikuisten lelukaupassa, eikös tuollainen ole hieman epäsymmetristä?
Entäpä tämä: “
Taitaa koko pornolehti olla nykypäivänä vanhentunut media kyseisen informaation jakeluun, joten minun on ainakin vaikea nähdä syitä, miksi sen pitäisi olla jokaisen kaupan hyllystä saatavilla. Lisäksi noiden lehtien myynnin luulisi olevan nykyään hyvin pieni osa kaupan kokonaismyynnistä.
Itse hankin elämässäni tarvittavan erotiikan omalta vaimolta ja internetin pornotarjonnasta, kuten muutkin kunnialliset ihmiset tekevät. En kuitenkaan välttämättä halua törmätä tuohon materiaalin aivan joka paikassa, vaikka se omaan elämääni kuuluukin. ”
Enpä haluaisi välttämättä olla tuon kommentoijan “vaimo”, mutta koska en olekaan, olen iloinen siitä, että edes pornoton kauppa saa kannatusta.
“Alastomuus on toki luonnollista, mutta pornolehtien kansillako haluat sen lapsillesi selittää?” 
Itse ajoin autoni jarruhuoltoon Puistolalaiselle korjaamolle. Esitin asiani mekaanikolle, ja sen tehtyäni istuin autoon ja ajoin pois. Viimeisenä en sanonut näkemiin, vaan kommentoin silmiini osunutta kalenteria sanoen, että jos haluaa lisää asiakkaita, ottaa sen pois. Olen kova boikotoimaan, ja kannustan samaan. Aina ei ole helppo löytää vaihtoehtoisia paikkoja, mutta huonotkin paikat voi asettaa paremmuusjärjestykseen ja epäkohdista voi mainita. Parhaimman tuloksen saa asiallisella käytyöksellä ja kirjallisella palautteella, jossa on asialliset yhteystiedot.
Nimimerkki Kolmen lapsen isä kirjoittaa: “
Hieno päätös huoltamoketjulta. Varmasti houkuttelee esim. naisautoilijoita, joiden ei tarvitse enää pyöriä pornolehtiä ostavien limanuljaskamiesten seassa. Myös lasten kassa on hyvä asioida pornovapaalla alueella, kun ei tarvitse pelätä epäsopivia asiakkaita. Varmasti ainakin nuoret naismyyjät arvostavat myös sitä, ettei heidän tarvitse myydä pornolehtiä irstaasti hymyileville sedille, jotka ehkä heittelevät pientä kaksimielistä itsesaastutushuumoria ostotilanteen yhteydessä. Oikein hyvä!”
Lisäksi myös töihin lähtevän huoltamo- tai kiskamyyjän toinen (tai jokin) puolisko kiittää.
Pornoistuminen, erotiikka, seksi tai jopa alastomuus voivat olla “pahoja” mutta ne vaativat selityksen. Aihän alastomuus ole kuin luonnollista, seksi on yleisin tapa saada lapsia, seksitarpeet löytyvät Maslowin tarvehierarkiasta ja porno, jos sen määrittelee kapeasti, voi hyvinkin olla asia, joka ei suinkaan ahdista – mutta siihen liittyy ehkä ehtoja. Pornolla tarkoitetaan sekaisin a) seksuaalisesti kiihottavaksi tarkoitettua mediasisältöä ja b) sitä, että useimmiten tämä mediasisältö kuvaa nimenomaan naista miesten silmäniloksi.
Tietyin ehdoin porno voisi olla lähes kenelle tahansa iloinen asia, jos siis seksuaalinen kiihottaminen ylipäänsä on ok. Esimerkiksi pariskunnat saattavat pitää toistensa tai itsensä kuvaamisesta omaksi ilokseen. Naisesta N saattaisi olla mukavaa, että hänen miehensä katselee naisen boudoir-kuvaa innostuneena. En maininnut seksuaalivähemmistöjä, sillä viittaan yllä olevaan pornon b-kohdan määritelmään. Ehkä kuva, joka sopii kummallekin / kaikille osapuolille on kiva. On myös syytä ottaa huomioon kuvan mallin mielipide. Se ei aina ole aivan itsestään selvä. On tilanteita, joissa malli kokee, että kuva on ok, mutta ehkä jossain toisessa tilanteessa, toisilla ehdoilla se ei ole. Esimerkiksi edellisen esimerkin nainen N voi pitää hänestä otettua kuvaa kotioloissa iloisena asiana, mutta Internetissä julkaistuna tai vain kavereille näytettynä hyvin ikävänä. Toisinaan mallin elämässä pienempi paha voittaa isomman pahan, eikä paha ole pienempänä versionakaan ensinkään sama kuin hyvä, ei edes sama kuin pieni hyvä.
Porno ei siis välttämättä ole paha, jos hyväksyy jonkinlaisen kiihottavan materiaalin. Ehdoilla on tosin suuri merkitys sille, miten asian näkee. Nyky-yhteiskumnassa kaupat ja kadut ovat sellaisen pornon kannalla, joka esineellistää naista, opettaa tytöille omituista ja ongelmallista identieettiä. Poikienkin identiteetti rakentuu yhtä ongelmallisesti, vaikkakin eri tavalla, eikä se edesauta tyttöjen ja naisten hyvinvointia tulevaisuudessa. Tuntemieni joidenkin miestenkään asiaa ei porno ole kuin pahentanut, jonka he ovat tulleet huomaamaan liian myöhään. Eräs tosin lähti – ehkä tämän seurauksena – alalle, jossa sosiaaliset taidot, tunteet ja psykologia näyttelevät isoa osaa, joten samalla hän tulee ehkä auttaneeksi itseään.
Vaikka seksuaalisuus ja sinänsä seksi, vaikka ehkä lähinnä itsensä kanssa, kuuluu lastenkin maailmaan, ei kapea-alaiseksi puristava, miehiä visuaalisesti kiihottava malli sovi pikkutytöille, eikä isommillekaan. Pikkutytön ei tarvitse tiedostaa, että miehet katselevat ja arvostelevat häntä seksikkyyden perusteella. Heidän ei mielellään tarvitsisi tehdä niin. Vanhempien pitäisi jaksaa kehua lapsiaan, kaikkia sukupuolia tasaisesti ja kaikista asioista, ja ehkä nimenomaan äitien pitäisi jaksaa kehua poikiaan hetkittäisestä miehiin voipumisesta huolimatta sitä silmällä pitäen, että poikalapselle kertyisi kokemuksia naisen hyväksynnästä. Tyttöjen tilanne koulussa ja julkisessa tilassa on hankala, sillä kiistellyn “mitä vikaa alastomuudessa on” ja “ei seksi ole paha asia” tai “ei nännin näkeminen ketään tapa” -tyyppisten diskurssien jyllätessä naisen seksuaalistaminen joka kadunkulmassa ja lehdessä ei jää tytöiltä huomaamatta – eikä pojilta. Ja se vaikuttaa kumpaankin, mutta se vaikuttaa poikiin ja tyttöihin eri tavoin. Tätä toivottavasti OKQ8-huoltoaseman tapauksen jälkeen mietitään enemmän jatkossa meilläkin.
Toinen asia, johon toivoisin kovasti muutosta on juuri tuo diskurssi: “Eroottisen materiaalin näyttäminen ei mielestäni edusta rappiota” – ei varmaankaan, mutta ymmärtääkö lukija, mihin eroottisella tässä viitataan? Koska useimmat näkevät mitä haluavat nähdä, useimmat lukenevat tämän niin, että viitataan siihen materiaaliin, joka on status quo, siis “tyttökuviin”, lähes sataprosenttisesti. Se voisi edustaa tasa-arvon rappiota. Ei seksuaalisuus varmaankaan ole itsessään paha asia, mutta miten se tuodaan esille, miten sitä käytetään esimerkiksi markkinoinnissa jne. tekevät moralismiin turvautumisen tässä asiassa helpoksi. Samat moralismin vastustajat, jotka mielellään näkevät pornon kioskeilla, eivät kuitenkaan ehkä itse kannusta pientä tytärtään koskettelemaan itseään julkisella paikalla, vaikka seksuaalisuus on luonnollinen ja iloinen asia.
Ja jos seksuaalisuus on luonnollista ja jos elokuvista se poistetaan, ne eivät kuulemma ole realistisia, niin siinä tapauksessa haluan vaipanvaihdot lähikuvaan, miehiä kylppäriin – ei seisomaan ja takaa päin – vaan pyyhkimään, käymään puskassa kyykkimässä, sivulta tai takaa kuvattuna, sillä ei naisiakaan säästellen kuvata sekstaamassa. Vaaadin luonnollisen seksuaalisuuden nimissä, että kuukautisia kuvaVaadin siinä tapauksessa, että aina vain naisen rinnat pitää saada kuvaan luonnollisissa seksikuvauksissa, että erektio, impotenssi ja miehen ilmavaivat pitää esittää niissä samoissa luonnollisissa seksikuvauksissa. Jos naista saa kuvata ja miestä ei, ei kuvaus ole luonnollinen. Ja koska emme näytä, onneksi kaikkea muutakaan, voinemme käyttää taiteilijan vapautta tehdä kokemuksesta kaikille, siis sisältäen naiset, miellyttävämmän. Vai olihan kuluttaja / katsoja sama kuin mies?
I rest my case.
Permalink
06.29.08
Posted in J-Design, Japanese, Wafuku (kimono) at 15:16 by krause
In the Western world, the swastica has become a hated symbol. Not many Westerners know that the swastica, or gammadion is an ancient symbol of any lucky or auspicious object, and in particular a mark made on persons and things to denote good luck. Japanese maps are filled with manji, or swastikas. The map legend clarifies they mark the spots of Buddhist temples (tera):
But what should one think of this haori jacket on sale at kimono flea market Ichiroya:
Even the seller seems to think this is not a manji but a swastika: “…seems to be used at the restaurant as work clothes. It has a unique war atmosphere, including flags of Japan and Nazi Germany with combat plane motif.” I suspect the evel symbol is actually a happy one, as aviators used it commonly as a good luck charm. Even American aviator Matilde Moisant wears one:
I suspect the symbol is thus a manji. Manji is the name of the symbol in Japanese. It is a kanji, a character of Chinese origin: U+534D 卍 or 逆卍 (gyaku manji) and U+5350 卐. The manji symbolizes Dharma, universal harmony, and balance between opposites. “When facing left, it is the omote (front) manji, representing love and mercy. Facing right, it represents strength and intelligence, and is called the ura (rear) manji.” (Source: Wikipedia)
As I am poorly informed, I’ll leave the question unanswered.
A traditional yukata fabric design (wakgara) called sayagata (紗綾形) features a manji: 
As the manji is not associated with Nazism in Japan, it is widely used as decoration. This michiyuki coat has woven manji: 
This bag also features a manji: 
In Japan, manji are also used as family crests, kamon: 
Otonomiya’s site displays manji kamon used to decorate kimono.
Blogger Tatamishokunin (de gozaimasu) arranged the tatami mats as manji and gyaku manji:
The small square tatami mat is a half width mat used to cover the tea hearth.
The Origamist has folded a manji origami box: 
It seems the manji is used in Japan facing both ways. Google finds less of the reverse manji in Japanese context and more in the German context, though, but that might have to do with the logic Google uses.
Symbols are as culturally relative as anything else. Still, we live in a globalized world, so there is certainly need for reciprocal sensitivity.
Permalink
