03.14.08
Miksi raiskata-sanaa raiskataan?
Kirjoittelin aikoinaan kotisivustollenikin aiheesta, ja taas minua mietityttää raiskata-sanan yleinen käyttö väärin -ilmaisun tai pilata- ja tuhota-sanojen synonyymina. Jos esimerkiksi sanan feminismi käyttäminen omassa arkipuheessani on lieventänyt tuon sanan kirosananomaista pahaa karismaa tekemällä sanasta jokapäiväisen tai jos yleinen, myös sontaa tarkoittava sana on yleistynyt tarkoittamaan huonoa kirosanakäytön ja alkuperäisen merkityksensä lisäksi, voidaan kai ajatella, että myös raiskata-sana jokapäiväistyy.
Luontoa, puita ja metsiä raiskataan, kirjoja raiskataan, kieltä raiskataan… Väitän, että raiskata-sanaa käytetään väärin. Tappaa on myös sana, jota en soisi synonyymiksi aivan mille tahansa, ja assosiaationi lopettaessani jonkin tietokoneen prosessin englannin kielisessä Task managerissani häiritsee minua. Onneksi, sanoo tekninen kirjoittaja, kill on lokalisoitu lopettamiseksi. Samoin kuin “kill”, tuo myös “raiskata” ikäviä ajatuksia, jotka vievät huomion itse asialta. Yleensä tuollaista sanaa käyttäessään kirjoittaja kai pyrkii tähdentämään jotain, esittämään painokkaan mielipiteen. Tämä väite jää minulta vähälle huomiolle kiinnittäessäni enemmän huomiota assosiaatioideni unohtamiseen.
En vastusta sanojen luovaa käyttöä, ja pidän Eino Leinoa alan mestarina. Jokaisen kohteen raiskaaminen ei ole luovaa.
Toinen esimerkki siitä, että kirjoittaja ei aina mieti sanavalintojensa merkitystä on seuraava lukijan kommentti Sarkozyn puolison kuvista. Kommentin otsikko:
“Nainen on työskennellyt mallina, työhön liittynee oman kehonsa kanssa sinut oleminen -”
“Kehonsa kanssa sinut oleminen” – miten se määritellään? Ilmeisesti vain he, jotka ovat poseeranneet alasti tai ovat siihen valmiita ovat sinut kehonsa kanssa. Minä en välttämättä ole, tämän määritelmän mukaisesti. Siitä huolimatta viihdyn kehossani mitä tulee sen ulkoisiin piirteisiin, niihin, jotka kuvassakin näkyisivät.
Kolmas ja tällä erää viimeinen esimerkki ajattelemattomasta kielenkäytöstä on tapa, jolla usein puhutaan raiskausfantasioista. “Haaveilla raiskatuksi tulemisesta” on tietysti oikeasti epätavallinen toive, jos raiskaamisella tässä tarkoitetaan sitä mitä Suomen laissa. Fantasia tosin on sana, jolla pyritään kertomaan, että kyseessä on vain ajatus, jota ei välttämättä edes haluta toteuttaa käytännössä. Hienosäätäisin kuitenkin sanontatapaa niin, että muistuttaisin ensin siitä, että raiskaaminen, siis seksi, jota henkilö ei halua, ei määritelmänkään mukaan ole kivaa. Luultavasti kauan seksiä harjoittaneet ja ehkä muutkin pystyvät kokemuksesta toteamaan, että silloin kun ei halua, ei seksi, eikä yhtään mikään ole kivaa. Oikea raiskaus on varsin intiimi asia, jolloin kyse ei ole pelkästään siitä, että joku kanta toisen väkisin kylmään veteen. Kumpikaan ei ole moraalisesti oikein, se pitäisi ymmärtää sanasta väkisin. Se, että vain kantaa kylmään järveen, muttei väkisin, on eri asia. On tosin joskus vaikea nähdä, missä toisen raja oikeasti menee, mutta kohtelias ihminen kuuntelee kai vihjeitäkin tai yrittää itse ajatella empaattisesti. Samoin sellainen seksi, jota toivon, ei ole raiskaus. Voin toivoa rajua seksiä, voin jopa toivoa sitä, että minua sattuu mukavasti, muttei liikaa, voin toivoa, että kumppani saa toteuttaa itseään ilman, että asetun vastahankaan. Mutta en voi toivoa seksiä, jota en toivo.
