02.18.08
Umeshu, japanilainen ravinteli
Töölössä, Pohjoisella Hesperiankadulla, on avattu uusi japanilainen ravinteli, Umeshu. Helsingin Sanomien mukaan omistajat ovat samat kuin viereisellä Töölö Gymillä, ja täytyy sanoa, että se sekä näkyy että tuntuu.
Mitä esimerkiksi on sashimi tai kara age ilman riisiä?? Riisiä ei ollut – ei listassa – mutta ei todellisuudessakaan. Tämä paljastui niin, että – tietenkin – halusian ja varmuuden vuoksi ääneen tilasin riisiä yhteen sashimi- ja yhteen tataki-annokseen, ja kun sitä ei kuulunut, peräänkuulutin sitä. Ja mitä tulikaan? Etikalla ja sokerilla maustettua sushiriisiä isossa keramiikkakulhossa, ilman ottimia, ilman pikkukulhoja. Oliko riisi kenties tarkoitus käsin syödä kolhoosikulhosta??! Pyydettyäni puuttuvia tarvikkeita tuli pieniä keramiikkakulhoja, joita ei kuvittelisi yhdenkään japanilaisen käyttävän sellaisina. Useimmiten kulhothan ovat muovia tai lakkatyötä, siis puuta, koska japanilainen haluaa nostaa riisikuppinsa ilmaan, ja keramiikka olisi raskas pidellä. Ja siis, ei mitään vesiriisiä, vaan sushiriisiä. Joopa joo.
Sashimista on tosin pakko sanoa, että vaikka en ole asiantuntija, olen sitä aika paljon Japanissa syönyt. Se oli ihan hyvää ja oikeanlaista. Mukana oli daikon, wasabi ja shizo, kalaa oli jos jonkinsorttista, äyriäisiä kahta lajia ja simpukkaakin löytyi. Kaloista olin erityisen ilahtunut, sillä täällä raaka kala on lähes vain ja ainoastaan lohta. Nyt oli vaikka mitä.
Misokeitto oli ihan ok, sieniä ja wakamea. Samanlaista kuin Japanissa. Tee tuli valitettavasti pussiversiona pöytään asti. Mikä oli kivaa oli se, että keramiikka saattoi olla suomalaista. En kyllä katsonut, mutta fiilis oli oikeanlainen. Plussaa tuli myös puikoista, jotka olivat bambun pintakerroksesta veistetyt ja solmukohta jätetty koristeeksi. Käsipyyhe kyllä olisi tehnyt säväyksen, kertakäyttöinen tai froteinen.
Kaikenkaikkiaan ihan ok, jos halvalla haluaa päästä eikä kaipaa riisiä. Tämä tosin on kyllä mahdoton yhtälö. Ymmärrän, että nipistetään teen laadusta, kun kyseessä on ruokajuoma.Ymmärrän, että sisustuksesta ja tunnelmasta voidaan karsia huokeuden tähden. Käsitän, että samasta syystä astiat voivat olla mitä vain, ja käytinkin sujuvasti soijakuppia puikkotelineenä, kun sellaista ei oltu katettu eikä puikkojen paperinauhasta sellaista pystynyt taittelemaan, koska se oli pieni tarra. Soijaa sentään oli pöydässä. Mutta riisiä, oikeaa riisiä pitää olla ja paljon, ja pyyhekin olisi aika kiva.
Miinuksena mainittakoon myös se, että pöytäseurueessa tilattiin ainakin kolmea, ellei neljää sellaista annosta, jota listalta löytyi, mutta tarjoilija möi eioota. Koska lista ei alun perinkään ollut mitenkään mittava, jäi jäljelle muistaakseni kaksi liha-annosta, joista toinen oli raakaa nautaa – ei siis ihan kaikkien ruoka. Kypsennettyä lihaa oli siis yksi vaihtoehto. Vaikka ollaankin japanilaisessa ravintolassa, ei voi olettaa, että suomalainen söisi kaiken raakana, tai vain kalaa. Jopa tavallisessa japanilaisessa ravintolassa Japanissa on lihaa tarjolla monena versiona. Ja olihan täälläkin, mutta vain teoriassa.
En sano, etten voisi mennä uudelleen, mutta en minä sinne japanilaista ihmistä veisi. Tarjoilu ei vastannut minkään suomalaisen oikean ravintolan tasoa. Se oli ystävällistä, mutta hapuilevaa. Toivottavasti kokemus kohottaa tasoa.
On täysin ei-japanilaisin voimin sentään saatu minulle kelpaavaa misoa ja sashimia. Mutta se riisi oli paha juttu.
