02.18.08
Posted in Dance, IT, Japanese at 04:03 by krause
Luulin olleeni maailman viimeinen hassun anime-tytön purjonpyöritysflasyn nähnyt ja suomalaisen kansansävelmäsämpläyksen kuullut suomalainen. Osoittautui, että minun pitää Japania kaukaisesti tangentoivaa maailmanlaajuista netti-ilmiötä levittää omassa Japani-bligissani.
Tässäpä tämä aluksi (voit hyvin lopettaa katsomisen hetken päästä, ja jatkaa tämän lukemista toisessa ikkunassa, sillä kuva ei muuksi muutu, eikä juuri musiikkikaan).
[kml_flashembed movie="http://www.youtube.com/v/WNDh_tFIHn4" width="425" height="350" wmode="transparent" /]
Ja sitten historiaa. Sen voit lukea pääosin Wikipedian Loituma Girl -artikkelista.
Ja suraavassa videossa ovat tämän suomalaisen kansansävelmän levyttäneet, Loituman acappella-laulajat. Polkkatukkainen tumma ilopilleri on Hanni, luokkakaverini Ogelista. Silloiselta nimeltään Turunen on ehkä äNNäs “meidänluokkalainen”, joka on ruvennut kuuluisaksi. Hanni on erittäin lahjakas, joten olen todellan iloinen hänen menestyksestään. Alkuperäinen video on Loituman sivulla Quick Time-versiona. Tässä juutuubin kaikille avautuva versio.
[kml_flashembed movie="http://www.youtube.com/v/vjvVBCNcL_A" width="425" height="350" wmode="transparent" /]
Sanat ovat Loituman sivustolla. Siellä on myös eri teknoversioita Ievan polkasta.
Ja lopuksi teknoversio Ievan polkasta juutuubin kaikille mahdollisilla tekniikoilla. Nyt kannattaa kuunnella kokonaan.
[kml_flashembed movie="http://www.youtube.com/v/_mdMb6bRXt4" width="425" height="350" wmode="transparent" /]
Permalink
Posted in Japanese, Outings at 03:26 by krause
Töölössä, Pohjoisella Hesperiankadulla, on avattu uusi japanilainen ravinteli, Umeshu. Helsingin Sanomien mukaan omistajat ovat samat kuin viereisellä Töölö Gymillä, ja täytyy sanoa, että se sekä näkyy että tuntuu.
Mitä esimerkiksi on sashimi tai kara age ilman riisiä?? Riisiä ei ollut – ei listassa – mutta ei todellisuudessakaan. Tämä paljastui niin, että – tietenkin – halusian ja varmuuden vuoksi ääneen tilasin riisiä yhteen sashimi- ja yhteen tataki-annokseen, ja kun sitä ei kuulunut, peräänkuulutin sitä. Ja mitä tulikaan? Etikalla ja sokerilla maustettua sushiriisiä isossa keramiikkakulhossa, ilman ottimia, ilman pikkukulhoja. Oliko riisi kenties tarkoitus käsin syödä kolhoosikulhosta??! Pyydettyäni puuttuvia tarvikkeita tuli pieniä keramiikkakulhoja, joita ei kuvittelisi yhdenkään japanilaisen käyttävän sellaisina. Useimmiten kulhothan ovat muovia tai lakkatyötä, siis puuta, koska japanilainen haluaa nostaa riisikuppinsa ilmaan, ja keramiikka olisi raskas pidellä. Ja siis, ei mitään vesiriisiä, vaan sushiriisiä. Joopa joo.
Sashimista on tosin pakko sanoa, että vaikka en ole asiantuntija, olen sitä aika paljon Japanissa syönyt. Se oli ihan hyvää ja oikeanlaista. Mukana oli daikon, wasabi ja shizo, kalaa oli jos jonkinsorttista, äyriäisiä kahta lajia ja simpukkaakin löytyi. Kaloista olin erityisen ilahtunut, sillä täällä raaka kala on lähes vain ja ainoastaan lohta. Nyt oli vaikka mitä.
Misokeitto oli ihan ok, sieniä ja wakamea. Samanlaista kuin Japanissa. Tee tuli valitettavasti pussiversiona pöytään asti. Mikä oli kivaa oli se, että keramiikka saattoi olla suomalaista. En kyllä katsonut, mutta fiilis oli oikeanlainen. Plussaa tuli myös puikoista, jotka olivat bambun pintakerroksesta veistetyt ja solmukohta jätetty koristeeksi. Käsipyyhe kyllä olisi tehnyt säväyksen, kertakäyttöinen tai froteinen.
Kaikenkaikkiaan ihan ok, jos halvalla haluaa päästä eikä kaipaa riisiä. Tämä tosin on kyllä mahdoton yhtälö. Ymmärrän, että nipistetään teen laadusta, kun kyseessä on ruokajuoma.Ymmärrän, että sisustuksesta ja tunnelmasta voidaan karsia huokeuden tähden. Käsitän, että samasta syystä astiat voivat olla mitä vain, ja käytinkin sujuvasti soijakuppia puikkotelineenä, kun sellaista ei oltu katettu eikä puikkojen paperinauhasta sellaista pystynyt taittelemaan, koska se oli pieni tarra. Soijaa sentään oli pöydässä. Mutta riisiä, oikeaa riisiä pitää olla ja paljon, ja pyyhekin olisi aika kiva.
Miinuksena mainittakoon myös se, että pöytäseurueessa tilattiin ainakin kolmea, ellei neljää sellaista annosta, jota listalta löytyi, mutta tarjoilija möi eioota. Koska lista ei alun perinkään ollut mitenkään mittava, jäi jäljelle muistaakseni kaksi liha-annosta, joista toinen oli raakaa nautaa – ei siis ihan kaikkien ruoka. Kypsennettyä lihaa oli siis yksi vaihtoehto. Vaikka ollaankin japanilaisessa ravintolassa, ei voi olettaa, että suomalainen söisi kaiken raakana, tai vain kalaa. Jopa tavallisessa japanilaisessa ravintolassa Japanissa on lihaa tarjolla monena versiona. Ja olihan täälläkin, mutta vain teoriassa.
En sano, etten voisi mennä uudelleen, mutta en minä sinne japanilaista ihmistä veisi. Tarjoilu ei vastannut minkään suomalaisen oikean ravintolan tasoa. Se oli ystävällistä, mutta hapuilevaa. Toivottavasti kokemus kohottaa tasoa.
On täysin ei-japanilaisin voimin sentään saatu minulle kelpaavaa misoa ja sashimia. Mutta se riisi oli paha juttu.
Permalink
02.17.08
Posted in Japanese at 21:50 by krause
Chindoogu – Japanin patentoimaton lahja maailmalle
| Ouppen sourse disainia, aivojen bodausta, hauskaa. Jokaisella meistä on kokemusta chindoogun suunnittelusta, ainakin abstraktilla tasolla. Kukapa meistä ei olisi kaivannut KITT-autoa, joka tulee ja hakee pyydettäessä, siis ajaa itse itseään. – Ja miksi pitää erikseen ikäviä stringipöksyjä ja nostella alati tippuvia lantiofarkkuja, kun kummatkin housutyypit voidaan yhdistää stringifarkuiksi. Duh. Olittepa yksinkertaisia kun ette sitä heti keksineet.Miksi ette siis toteuttaisi fantastisia ideoitanne – japanilaiset tekevät niin, ja ovat jopa luoneet sen avulla talousihmeen. Suomi nousuun! Jokaista äNNää hyödytöntä ja kreisiä keksintöä vastaan löytyy yksi käyttökelpoinen, hyödyllinen, patentoitava ja tuottava keksintö. Harvapa meistä osaa suunnitella alusta loppuun valmista tuotetta, mutta jokainen meistä voi osallistua – tai pitäisi voida osallistua – sellaisen keksimiseen JA jokainen meistä voi bodata aivojaan ja pitää hauskaa keksimällä hyödyttömiä gadgetteja, chindooguja. Read on. |
 |
| Postauksen voisi kirjoittaa englanniksikin, mutta tarpeeksi blogeja on varmasti aiheesta sillä kielellä. Toisekseen, suojalkapallon ja saappaanheiton sekä eukonkannon maassa voimme kokea samankaltaisuutta japanilaisten kanssa muussakin kuin pidättyväisyydessä ja askeettisuudessa. Japanilaiset nimittäin rakastavat hyödyttömiä keksintöjä niin paljon, että ovat suorastaan nimenneet sen taiteeksi / taidoksi (The Art of Chindougu). Chindoogu, chindōgu tai chindougu – riippuen romanisointitavasta – tarkoittaa “gädgettiä” tai hyödytöntä keksintöä. Kanji 珍 chin tarkoittaa harvinaista, outoa, omituista ja 道具 doogu tai dougu taas välinettä, tavaraa.g |
 |
Chindoogua säätelevät tietyt periaatteet:
- Chindoogun pitää olla oikeasti tarpeeton – sitä ei siis ole tarkoitettu oikeaan käyttöön.
- Chindoogun pitää olla olemassa. Se on siis pitänyt valmistaa.
- Chindoogun tulee välittää anarkian ideaa.
- Chindoogu on päivittäiseen elämiseen tarkoitettu tarvike.
- Chindoogu ei ole myynnissä / myytäväksi.
- Huumorin ei tule olla chindoogun ainoa attribuutti.
- Chindoogu ei ole propagandaa.
- Chindoogu ei ole tabu.
- Chindoogua ei voi patentoida.
- Chindoogu on ennakkoluuloton.
|
 |
Chindoogu on Kenji Kawakami (川上賢司)- nimisen heppusen tuottama käsite. Nappasin kasvokuvan japanilaiselta lifestyle-sivustolta, jossa häntä (ja työhuonetta!!) esiteltiin.
Selaa Kawakamin kirjaa ja lue vielä tämä pdf-tiedostokin. Päivän huumoripläjäys on taattu.
Hyödyttömien keksintöjen historia lienee pitkä. Jo Leonardo da Vinci suunnitteli käsittämättömiä laitteita, joiden tarkoitus oli muun muassa lentää ja sukeltaa. Osoittautui, että eivät suunnitelmat ihan niin hyödyttömiä myöhemmin olleetkaan, piti vain vähän rukata yksityiskohtia.
Jälkikäteen emme aina tiedä, mitkä keksinnöt täyttävät chindoogulle asetettavat vaatimukset, mutta ehkä sen ei olekaan niin väliä. Esimerkiksi KITT ei aina ole ollut chindoogu, ja määritelmän mukaisesti, itseään ajava auto lakkaa olemasta chindoogu siinä kohtaa, kun se on oikeasti käyttökelpoinen, ihmisten saatavilla ja arkipäivää. En ole kovin hyvä tulkitsemaan chindoogun sääntöjä (alla), joten voi erehtyä sanoessani, että itseään ajava auto on kuitenkin oikeasti tällä hetkellä chindoogu, ainakin jollain tasolla. Se on sikäli hyödytön, että vähintäänkin se on liian kallis. Mutta se on olemassa. (Youtubesta etsimällä löytää montakin ajajatonta ajoneuvoa.) Samoin da Vincin keksinnöt lienevät olleet olemassa vain paperilla, joten ne eivät täytä määritelmää. Hurjia keksintöjä ne silti ovat olleet! Designboom on pinnallisesti esitellyt tyhmien keksintöjen historiaa englanniksi. Sieltä on myös linkki Kawakamin haastatteluun. CTV:n sivulla on lisää, mm. aiempi kuva bikinifarkuista.
| Älyvapaita keksintöjä liikkuu toki netissä huumoripalstoilla yleisesti, joka osoittanee, että chindoogu töytäisee kuin sata tuhatta volttia. En ole nettihuumorin suurkuluttaja, joten vain arvailen, mikä voisi olla monen tuntema chindoogu, mutta ehkä tämä kainalotyyny: |
 |
Lisää hassutuksia (ja ehkä eväitä oman elämän tarpeiden tyydyttämiseen) löytyy täältä. (Japanilainen blogi mutta sivun alalaidassa on aina englanniksi next page -linkki.)
Japanilaisia ruokaan liittyviä chindooguja on Serious Eats -blogissa. Kawakami on näemmä pistänyt pystyyn myös chindoogusivuston. Joitain kirjoissa esiteltyjä keksintöjä on vielä täällä. Mietintämyssy vain jatkuvasti päässä, propellihattukansa.
Permalink
02.02.08
Posted in Japanese at 03:54 by krause
After posting somber news I want to brighten up and therefore I will introduce to you…. Japanese singing roads. You read right. I experienced ridges made to wake up snoozing drivers when they start drifting to the side of the road, but these singing roads are not a warning, not a lasting, tough surface material but entertainment. A video of “merodii pointo”.
The Japanese are good at making useless inventions. There are many sites dedicated to the cause and actually, in Japan, it has grown into an art form called chin dougu. (Chindougu in Wikipedia) Nonetheless, I wanted to introduce also potentially useful Japanese inventions, and relating to the road theme, here are a few concept cars from Toyota, Honda, and Nissan. At least watch the last two:
[kml_flashembed movie="http://www.youtube.com/v/TMN1n83_xbM" width="425" height="350" wmode="transparent" /]
Permalink
02.01.08
Posted in Japanese at 13:29 by krause
Japan hangs three convicts reports HS today.
Just a slightly funny anecdote in an otherwise not-at-all funny situation. The reporter didn’t think too closely to what s/he was writing: “Edellisen kerran hirttotuomioita pantiin täytäntöön Japanissa joulukuun alussa, jolloin myös hirtettiin kolme kuolemaan tuomittua.” In English, word for word: “The previous time hanging sentences were executed in Japan was in the beginning of December when also three persons sentenced to death were hung.” Did anyone think that they just hang random people in Japan? I agree Japan is one of the modern countries that put others in disgrace with legal capital punishment, but even the Japanese restrict their hanging to people that have already been centenced to death. So wasn’t that a little junny to write that they killed people who were to be killed? And even further; that the last time they killed people was when they killed people… duh. Anyway, we got it. And Amnesty International has issued an urgent appeal to stop death penalty in Japan. It has been said that the hangings were possibly deliberately timed for the 62nd anniversary of the dropping the Nagasaki atom bomb in WW II. Executions in Japan are often scheduled during on holidays to avoid public discussion of capital punishment.
There are probably more than one reason to why Japan hasn’t abolished the death penalty. Explanations range from increased foreign gangs and rise in crime rates, the infamous Aum sect that released sarine gas in the Tokyo subway system (and nine of its members were executed – as a response to public demand?) to Buddhist politicians who have refused to ratify executions because of their religious beliefs.
Hanging has been the only form the state can administer capital punishment in Japan since the late ninteenth century, when, after the Tokugawa period, Imperial rule was reinstated and a general need for modernizing the country was established. Before that, for almost throughout Japan’s history, various forms of death penalty has been almost the norm, not unlike in Medieval Europe. In both places confession was squeezed out with the help of torture, which in Japan was necessary since a confession was a prerequisite for legal execution, which in Japan took forms of boiling, burning, crusifiction, and several forms of beheading. There has been, however, a peaceful and de facto abolitionist era (810-1156) in Japan’s history, namely the Heian era, thus becoming the known world’s first to seize capital punishment. Unfortunately, this changed after a violent rebellion, and the during the following Kamakura and Tokugawa periods (until 1867), the seven centuries under samurai rule, almost all crimes, from petty, were punishable by death. Executions became highly public to prop the ruler’s power, and the Englishmen who sailed ashore in search for gold and trade in the 1600’s found this practice appalling. (And think of Europe at that time – they weren’t exactly from the most pacifist place themselves.)
Back to modern times.
Japan’s justice minister, Kunio Hatoyama says: “As the Japanese place so much importance on the value of life, it is thought that one should pay with one’s own life for taking the life of another. You see, the Western nations are civilizations based on power and war. So, conversely, things are moving against the death penalty. This is an important point to understand. The so-called civilizations of power and war are the opposite of us. From incipient stages, their conception of the value of life is weaker than the Japanese. Therefore, they are moving toward abolition of the death penalty.
It is important that this discourse on civilizations be understood.”
All clear? asks David McNeill in Japan Times today (at where I quoted the above). The same article priovides a link to a translitteration of the Justice Minister’s full answer.
The Heian era didn’t formally abolish death penalty, but Buddhism, introduced from China around that time, may have contributed to a peacful period in Japan’s otherwise violent history. The Japanese of today don’t see themselves as religious. Still politicians who are former Buddhist priests have been keystones at stopping or at least postponing executing death sentences. Should one hope for more Buddhist influence in Japanese society? At least it is a pacifist religion, and it also seemed to do the trick in the past.
Permalink
