09.23.07
Cirque de Soleil: Delirium
Kaksi tuntia sunnuntai-illasta Hartwall Arenalla. Deliriumin videotaide oli hienoa. Valot olivat kohdallaan. Vaikuttavuus katoaa televisioon varrattuna paikan pÀÀllĂ€, mutta erikseen kannattaa ehkĂ€ nostaa esiin ilmatanssinumerot, joissa roikutaan joko yhdestĂ€ kĂ€destĂ€ tai kainaloista liinoissa – joka ei enÀÀ ole uutta, mutta entĂ€ paritanssina? Vain toinen tai kummatkin tanssijat, tĂ€ssĂ€ tapauksessa aina ryhmĂ€stĂ€ kaksi miestĂ€ tai lopulta nainen ja mies kiipeilivĂ€t ilmassa toistensa pÀÀllĂ€, pyörivĂ€t sekĂ€ symmetrisissĂ€ ja epĂ€symmetrisissĂ€ asennoissa, roikkuivat kĂ€sistĂ€, jaloista ja vaikka miten. YllĂ€ttĂ€vĂ€n tanssillista siitĂ€ oli saatu, ja jĂ€nnitystĂ€ riitti sopivasti jos toisella ei ollut liinoja ollenkaan.
Toinen mainitsemisen arvoinen oli pimeĂ€ssĂ€ hohtavia hulavanteita pyörittelevĂ€ matonainen. TĂ€ytyy myöntÀÀ, ettĂ€ ennen en ihan tuollaista motoriikkaa ole nĂ€hnyt. Suurimmat suosionosoitukset taisi saada neljĂ€n lĂ€hes alastoman muskelimiehen akrobatiashow, jossa yhdistyi erilaisiin staattisiin asentoihin perustuva koreografia ja hulppea akrobatia, jossa ei valmistella, varmistella, hengitetĂ€ syvÀÀn tai toivuta hypystĂ€, vaan homma jatkuu saumattomasti asemien vaihtoon, tĂ€pĂ€köihin loppuasentoihin, jotka eivĂ€t ole kovin konventionaailisia… mutta miten tĂ€tĂ€ nyt kuvata sanoilla.
![]()
Hartwall Areenan jÀrjestysmiehelle ei tosin kerry minulta ruusuja, vaan painettuani hÀnen yksilöllisen numeronsa mieleeni taidan pirauttaa ylemmÀlle taholle. Kun kyseessÀ on kohtalaisen kallis, tÀysin emootioihin vetoava esitys, on olennaista, ettei mielialaa pilata heti ensimmÀiseksi. PerÀttömÀt syytökset vÀÀrÀllÀ paikalla istumisesta, taskulampulla osoittelu silmiin kesken esityksen ja niin edelleen ei ole omiaan takaamaan tÀydellistÀ taidenautintoa. Kaikkihan on kuitenkin hyvin heti kuin vÀli-insiddentti on ohi, eikö vain? AMnesia iskee vÀlittömÀsti, ja sitten voikin taas napsauttaa hyvÀn mielen pÀÀlle ja sammuttaa huonon, kuin taskulampun valon. Joo.


